Riistäjä ei katso huomista, koska se ei näe siellä itseään

Jo 1870-luvulla Engels tiesi, että luonto kostaa ihmiselle ankaran ja varomattoman herruuden. Engelsin analyysi ei pohjautunut profetiaan tai luonnottomaan enteeseen, vaan historialliseen materialismiin. Muinaisen Mesopotamian viljelyskelvottomuuden syynä oli suunnittelematon, orjajoukkojen päällä lepäävien jumalruhtinaiden määräämä kasvu. Riistäjän hybris, jonka palkkana oli silmänkantamaton erämaa. Tätä Engels vertasi aikalaiskokemukseensa, elinkaarensa aamupäivään nousevan kapitalismin tuhoihin, tehdassavun peittämään Länsi-Eurooppaan. Engels tiesi, että ihmisen ja luonnon dikotominen erottelu perustuu virhepäätelmään – kalliiseen sellaiseen.

Yli puolitoista vuosisataa kiihtyviä ristiriitoja ja peruskalliota tiiviimmäksi pakkautuvaa historiaa myöhemmin, 2020-luvulla länsimaat vaikuttavat edelleen tahdottomilta hyväksyä tätä väistämätöntä tosiasiaa. Kehityslinja on suisidaalinen, muttei poikkea neoliberaalin markkinatalouden lainalaisuuksista.

Pääoman pohjaton kurkku nielee kernaasti maailman jatkaakseen itseään. Metsät ja tunturit, sierrat ja rämeiköt, kuohuva meri ja puhdas tuuli se peruuttamattomasti ja ...