Rusinat pullasta ja hillot munkista

Kun oma etu on saavutettu, on helppo kuopasta noustessaan vetää perässään tikkaat ylös, etteivät muut niitä saisi käyttää. Elämme itsekkyyden aikaa, ja Klamydian vuonna 1998 julkaistu kappale ”Minäminäminä eikä kukaan muu” on edelleen ajankohtainen.

Aiemmat ikäluokat muistelevat ”vanhoja hyviä aikoja”. He eivät tarkoita pula-aikaa, köyhyyttä ja kurjuutta, vaan sitä yhteisöllisyyttä, jolloin toverihenki ja naapuriapu elivät vahvana. Apua tarvitsevia oikeasti autettiin.

Solidaarisuus katoaa oman, saavutetun edun myötä

Nyt näyttää olevan toisin. Kun jostain on itse hyödytty ja oma luokka saavutettu, aletaankin vaatia sen etuuden ja mahdollisuuden poistoa muilta.

Olen törmännyt henkilöihin, jotka vaativat lapsilisien poistoa, kun omat lapset ovat aikuistuneet. Opintotuet pitää lakkauttaa, kun itse tai lapset eivät enää opiskele. Jos työpaikka on varma tai hyvät säästöt, työttömyysturvaakaan ei enää tarvita. Toki eläkkeisiin ei saa koskea, jos on niistä tulevaisuudessa riippuvainen ja sijoitussalkku ei ole tarpeeksi painava. Julkinen terveydenhuolto on rasite siihen saakka, kunnes itse sairastuu. Eläkkeellä oleva taas on vaatinut AY‑liikkeen lakkauttamista kehityksen jarruna, koska on jo velaton asunto ja kesämökki, jonka hyvillä ansioilla sai maksettua (jotka AY‑liike neuvotteli).

Räikeitä esimerkkitapauksia ovat ne, jotka vaativat sunnuntai- ja vuorolisien poistoa, kun ovat siirtyneet vuorotyöstä normaaliin päivätyöhön.

Julkisen alan työntekijöissä heitä on paljon. Entinen työkaveri julisti suureen ääneen, miten lomarahat saa poistaa ja kuinka hän nuorena ajatteli vasemmistolaisesti, mutta sitten ymmärrys taloudesta lisääntyi. Ei kulunut kauaa, kun hän jäi pitkälle sairaslomalle ja viestitti, että pitää kesälomansa sairasloman välissä, jotta saa lomarahaa — muuten ei talous kestä.

Toinen vasemmiston saavutusten roimija oli mestari välttelemään töitä, mutta mestari laskemaan päivälleen, kuinka paljon saa olla sairaslomalla joutumatta Kelan päivärahoille. Sitä hän käytti hyväkseen, ja tämä oli yleisesti tiedossa, johtoporrasta myöten. Ennen irtisanoutumistaan (omasta mielestään hän oli työpaikkakiusaamisen uhri, jonka vuoksi lähti) hän myös jätti työnantajan omistaman asunnon vuokrat maksamatta ja poistui kuvioista.

Tässä vain pari esimerkkitapausta niistä lukemattomista, joita on tullut vastaan ja joissa vastustetaan sitä, mistä kuitenkin itse on merkittävästi hyödytty.

Politiikan tuuliviirit

Politiikassakin niin käy, että loikitaan puolueesta toiseen, missä helpommin pääsee esille ja vaikuttamaan — puolueen linjalla ei ole väliä. Jotkut ehtivät käymään koko sarjan läpi. Eräälle sanoinkin, joka oli kuulunut lyhyen ajan sisällä kolmeen eri valtuustoryhmään ja uusimmassakin valitteli, että RKP sanelee kotikunnassaan kaiken. Ehdotin hänelle puolueen vaihtamista RKP:hen. Hän ei kovinkaan tykännyt ideastani, emmekä ole sen jälkeen keskustelleet.

Toisin sanoen: vaikka et juuri nyt tarvitsekaan talvitakkia, älä hävitä sitä. Kaipaat sitä kuitenkin puolen vuoden päästä.

---