Saa jäädä patsaat paikoilleen?

Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehnrooth vaati YLE:n kolumnissaan 1.8. Lenin-kulttia pois Suomesta.

Satavuotiaan Suomen pääkaupungissa on yhä Leninille omistettu puisto. Voitaisiinko juhlavuoden kunniaksi katsoa menneisyyteen hieman kriittisemmin? Näin YLE tiivisti Ehnroothin sanoman.

Lenin-kultti paikantui pieneen puistoon Helsingissä Kulttuuritalon kupeessa. Ehnrooth:

”Satavuotista itsenäisyyttään juhlivan Suomen olisi pelkän hymistelyn lisäksi hyvä katsoa menneisyyden peiliin myös kriittisesti ja tehdä jokin moraalisesti merkitsevä ele. Jokin menneisyyden hallinnan täsmäisku, joka ottamalla kantaa maailmanhistoriaan sysäisi eettistä evoluutiota eteenpäin.

Mikä se voisi olla?

Vastaus löytyy Helsingin kantakaupungin korkeimmalta kukkulalta puiden siimeksestä, jossa ”suomalaiset yhä pakotetaan palvomaan Lenin-setää.”

Kirjoitus pursuaa oikeistopaatosta: kansanmurha, rikokset ihmiskuntaa vastaan, ihmishirviö, väkivaltainen bolshevistinen hirmuhallitsija joka ”teki venäläisestä imperiumista kansojen hautausmaan”.

Hän kertoo Erkki Tuomiojan vastanneen hänen vaatimukseensa, että ei lämpene ”tälle jälkijättöiselle moraalista verenhimoa tihkuvalle esitykselle kaikkien ideologisten oikeudenkäyntien äidiksi”. Joten miksi?

”…on tärkeää että menneisyyttä hallittaessa joutuvat syyllisyyttä kantamaan kaikki jotka tavalla tai toisella osallistuivat rikolliseen järjestelmään.”

”Historiallinen osavastuu neuvostoimperialismin tukemisesta lankeaa myös Suomelle. Merkkinä siitä meillä on Lenininpuistoja, -patsaita ja -reliefejä ikään kuin hän olisi ollut hyväntekijä ja kunnioitusta ansaitseva henkilö.”

Tämä faktojen vastainen Lenin-kultti pitää vihdoinkin ajaa pois Suomesta. Samalla asetuttaisiin vastustamaan Venäjän nykyhallinnon infosotaa palvelevaa historiankirjoitusta. Näin vaatii Ehnrooth.

Syyllisiä ovat kaikki: vuonna 1924 kuollut Lenin Stalinin tekoihin, venäläiset proletariaatin diktatuuriin, kansat johtajiensa tekoihin ja suomalaiset venäläiseen historiankirjoitukseen.

Puhutaan sitten faktoista, kun kerran Ehrnrooth puhuu niiden vastaisesta kultista.

Leninin asenne Suomen itsemääräämisoikeuteen oli johdonmukainen aina tsarismin sortotoimien alkamisesta vuonna 1899. Tätä osoittaa vaikkapa kirjoitus ”Suomen kansan vastalause”.

Bolshevikkien vaikutuksesta, vastoin Venäjän väliaikaisen hallituksen kantaa, työläisten ja sotilaiden neuvostojen edustajakokous hyväksyi kesällä 1917 kannanoton, joka osoitti tietä valtalain säätämiseen. 18. heinäkuuta sen vuosipäivä jäi häpeällisen vähälle huomiolle.

Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston ehdotuksesta Venäjä tunnusti ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden.

Perustuslakivaliokunnan muokkaama lakiehdotus noudatti edustajakokouksen hyväksymää sanamuotoa: eduskunnalle tuli oikeus säätää ja vahvistaa kaikki Suomea koskevat lait, lukuun ottamatta ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita; eduskunnalle tuli oikeus määrätä toimeenpanovallasta sekä valtiopäivien kokoontumisesta ja hajoittamisesta.

Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston ehdotuksesta Venäjä tunnusti ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden. Joukkojen siirtäminen Suomesta Venäjälle oli jatkunut suuressa mitassa tultaessa tammikuuhun 1918.

Ehnroothin kriteereillä voisimme tietenkin saada komeat patsaankaatajaiset. Ympäri maan on Mannerheimin patsaita, ja nälkävuosisyyllisen Snellmanin massiivinen hahmo Suomen Pankin edessä voisi olla hyvin valokuvauksellinen alas revittynä. Tai ehkä ei.

Voisimme pystyttää Kullervo Mannerin patsaan. Hän oli eduskunnan puhemies 1917. Manner johti puhetta äänestyksessä, jossa valtalaki hyväksyttiin.

Kirjoittaja on espoolainen Joukkovoima- ja rauhanaktivisti.