Sairaalaverkkoamme tarjoillaan terveysbisnekselle
YKSI PORVARIHALLITUKSEN joululahjoista suomalaisille tänä vuonna on sairaalaverkkomme heikentäminen. Asiantuntijoiden toistuvat varoitukset vaikutuksista hoitoon pääsyyn ja kansan terveydentilaan kaikuivat kuuroille korville. Sairaalaverkkoa heikennettiin 17. joulukuuta eduskunnassa äänin 101-96 ja terveysbisnes kiittää.
Eduskunnan päätöksessä lakkautetaan yöpäivystyksiä, joka johtaa muun muassa ensihoidon ja kuljetusten kustannusten kasvuun. Matkat sairaalahoitoon pitenevät useissa osissa maata. Säästöä tällä päätöksellä ei synny.
Vähemmälle huomiolle päätöksessä jäi, että lakiesitys otti ison askeleen sairaalatoiminnan yksityistämisen suuntaan. Asian nosti esille Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho, joka äänesti esitystä vastaan.
– Terveydenhuoltolaki on tähän saakka määrännyt, että leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa vaativat leikkaukset tulee koota sairaaloihin, joissa on yhteispäivystys. Yhteispäivystyksiä on vain julkisella puolella. Jatkossa leikkauksia voi tehdä muissakin kuin yhteispäivystyssairaaloissa, kertoi Yrttiaho.
– Uusi laki helpottaa huomattavasti yksityisten terveysyritysten toimintaa ja laajentaa niiden markkinoita kirurgiassa. Sairaalapalveluiden yksityistäminen näyttää koko ajan olleen pääministeripuolue kokoomuksen ykköstavoite sairaalaverkkoasiassa. Sairaalaverkon karsiminen pidentää leikkausjonoja julkisella puolella ja pakottaa hyvinvointialueet käyttämään yksityistä ostopalvelua, jonka sääntelyä samalla kevennetään. Hyvinvointialueiden kustannukset nousevat, totesi Yrttiaho päätöksestä.
Lisäksi kansanedustaja totesi, että ei näköjään riitä, että hallitus lisää satoja miljoonia yksityisen terveydenhuollon kela-korvauksiin – nyt se yksityistää myös sairaalatoimintaa.
SAIRAALAVERKOSTON ON yksityistämisen sijaan toimittava periaatteella, jonka mukaan terveys on perustaltaan ihmisoikeus eikä hyödyke. Etusijalle on asetettava maksuttomuus, saavutettavuus ja yhteisölähtöinen päätöksenteko. Sairaalaverkkoa on ylläpidettävä ja uudistettava sen varmistamiseksi, ettei kukaan jää ilman hoitoa. Lisäksi sen on oltava julkisessa omistuksessa ja hallinnassa. Rikkaassa Suomessa säästöihin ei ole tarvetta, kun verotuspohja laitetaan kuntoon.
Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoidon palvelut ja päivystyspalvelut on yhdistettävä yhtenäiseksi järjestelmäksi, joka on suunniteltu tarjoamaan kattavaa hoitoa vaikuttavasti kaikille tarvitseville. Resurssit on jaettava yhteisön tarpeiden perusteella ja maantieteelliset erot hoitoonpääsyssä on korjattava.
Keskeistä on myös demokraattinen hallinto. Paikalliset ja alueelliset terveyslautakunnat, jotka koostuisivat lääketieteen ammattilaisista, potilaista ja yhteisön edustajista, valvoisivat sairaaloita. Nämä lautakunnat varmistaisivat, että terveydenhuoltopalvelut vastaavat paikallisia painopisteitä ja noudattavat samalla kansallisia hoitostandardeja. Resurssien jakamista, infrastruktuuri-investointeja ja henkilöstöä koskevat päätökset heijastaisivat niiden tahojen kollektiivista panosta, joihin asia suoraan vaikuttaa.
Voitontavoittelun puuttuminen antaa sairaaloille mahdollisuuden keskittyä kustannusten leikkaamisen tai tulojen hankkimisen sijasta täysin terveydenhuollon tuloksiin. Tällä tiellä voimme päästä terveydenhuollon järjestelmään, jonka juuret ovat solidaarisuudessa ja kollektiivisessa hyvässä. Suomeen, jossa ihmisten hyvinvointi ei ole vain ensisijainen tavoite vaan lupaus, joka toteutuu.
