Sisällissodan haavat on sidottava – Aatehistorian taakka ja tie tulevaan

Sisällissota, luokkasota punaisen ja valkoisen Suomen välillä 1918, on jättänyt jälkeensä syvät haavat erityisesti punaiselle, hävinneelle osapuolelle. Kun keskustelen sellaisen ihmisen kanssa, jonka isä ja isoisä olivat punakaartilaisia, tunnen syvää kipua ja totean, miten lähellä tuo aika loppujen lopuksi on. Punaisiin kohdistuneet veriteot niin tappamalla kuin sulkemalla keskitysleirimäisiin olosuhteisiin ovat julmuudessaan käsittämättömiä.

Tässä en kuitenkaan kuvaa näitä veritekoja, vaan keskityn aatehistoriallisesti kuvaamaan joitain piirteitä siitä kehityksestä, mikä johti luokkasodan syttymiseen. Tässä kehityksessä iso merkitys oli suhtautumisella uskontoon. Lisäksi punaisen ja valkoisen Suomen välinen kuilu näkyi edelleen 1930‑luvulla fasistisen Lapuan liikkeen ja IKL:n synnyssä ja lopulta siinä, että jatkosotaan lähdettiin kuin pyhään sotaan natsi-Saksan rinnalla.

Se, miksi uskonnolla oli suuri merkitys sisällissotaan johtaneessa ja myöhemmässä kehityksessä, johtuu siitä, että Leninin kuuluisien ...