Sivukirjastoja Turun alhaisen tulotason lähiöissä ajetaan yksimielisesti alas

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Tuominen

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa siitä, kun Turun kaupunginkirjasto
oli viimeksi suomalaisen kirjastoelämän malli- ja esimerkkipaikkakunta.
1900-luvun alkupuolella näin oli. Kaupunkiin haettiin kirjastomallia
Yhdysvalloista, Saksasta, Norjasta ja Ruotsista.

Einar Holmbergin

johtama kulttuurikaupungin kirjasto oli edelläkävijä muun
muassa avohyllyjärjestelmän käyttöönotossa ja lastenkirjaston
kehittämisessä. Aukioloaikoja lisättiin ja lainausluvut pystyttiin
kaksinkertaistamaan. Apulaiskirjastonhoitaja

Allan Walleniuksen

rakentamaa
lastenkirjastoa käytiin ihastelemassa matkojen takaa.

Ruotsinkielisten ja sosialistien lämmöllä hellimää
kansankirjastomallia vastaan kohdisti kritiikkiä vuonna 1918 kirjaston
johtoon valittu kirjailija

Volter Kilpi

, joka tunsikin viehtymystä
kirjastopalvelujen tarjoamiseen vain ”lukeneille.”

Turun kaupunginkirjasto on valmistautumassa juhlavuoteensa. Vuonna 2003
tulee kuluneeksi 140 vuotta turkulaisen kirjastolaitoksen perustamisesta,
vanha kirjastorakennus täyttää 100 vuotta ja Vasaramäen
sivukirjasto 50 vuotta. Myös uuden kirjastorakennuksen rakentaminen
on vihdoin kymmenen vuoden jahkailun jälkeen nytkähtämässä
liikkeelle.

Entä mitä on luvassa tavalliselle kirjastonkäyttäjälle
tänä juhlavuonna? Millaisia lahjoja on varattuna työpäivänsä
jälkeen kotikirjaston ovia kolkuttavalle työläiselle, entä
päätaloaan hamuavalle työttömälle tai eläkeläiselle,
entä mitä on luvassa maahanmuuttajille ja lapsille?

Turun kaupungin budjetti vuodelle 2003 lupaa synkkiä aikoja kaupunginkirjastolle.
Kirjasto ”joutuu” säästämään. Kirjaston
henkilökuntaa vähennetään seitsemän vakanssin verran
(5 henkilötyövuotta), aukioloaikoihin on tulossa supistuksia jopa
33:n viikkotunnin verran, kirjastoauton pysäkit vähenevät
yhdeksällä, itsepalvelulainauksen käyttöönottoa
suunnitellaan ja laitoskirjastotoimintaa supistetaan.

Turun kulttuurilautakunta on hyväksynyt yksimielisesti kokouksessaan
20.11. kaikki kaavaillut supistukset. Erityisen synkeän päätöksestä
tekee säästöjen kohdistaminen lähes pelkästään
matalan tulotason lähiöihin. Lähiöihin, joiden asukkaat
ovat suurelta osin pienipalkkaisia kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia työläisiä,
työttömiä, sairaita, eläkeläisiä ja maahanmuuttajia.
Ihmisiä, joiden ääni ei tavallisesti kuulu vallan kabinetteihin.

Tarkastellaan muutamia lähiöitä:

Lausteella

supistukset
tietävät sitä, että vuoden 2003 alussa sivukirjaston
viikoittaiset aukioloajat supistuvat yhteensä kuusi tuntia, joka tarkoittaa
sitä, että kirjasto on perjantaisin kokonaan kiinni. Lausteella
on tähän asti pystytty panostamaan muun muassa maahanmuuttajien
palveluun.

Työttömyyden riivaamassa

Pansiossa

tilanne on vielä
surkeampi, sivukirjaston viikoittainen aukioloaikojen vähennys on yhdeksän
tuntia. Myös se on tulee olemaan perjantaisin kiinni.

Härkämäen

sivukirjasto kärsii viikossa viiden tunnin verran ja on neljä
päivää viikosta auki,

Maaria-Jäkärlän

sivukirjaston aukioloajat supistuvat kuusi tuntia.

Toki poikkeuskin sääntöön löytyy: kirjastolautakunnan
jäsenen

Jarkko Laineen

(kok) naapurustossa arvostetulla asuinalueella
sijaitseva Martin sivukirjasto lisää aukioloaikojaan.

Entä keitä olivat ihmiset, jotka kulttuurilautakunnassa siunasivat
nämä supistuspäätökset?

Kokoomukselta olivat ”tulessa” Kauniaisissa asuva lehtori

Heli
Hirvonen

, kirjailija ja

kulttuuriguru

Jarkko Laine

, teatterinystävänä
tunnettu kouluneuvos

Voitto Ranne

, sekä professori

Marjaana
Soininen

.

Sosiaalidemokraateista iskivät köyhien kirjastopalveluihin
yliopiston lehtori

Veikko Laakso

, terveystarkastaja

Liisa Jalo

,
hovioikeudenneuvos

Pirkko Mikkola

ja järjestelymestari

Pekka
Viherkoski

.

Vasemmistoliiton ”kulttuurimyönteisessä” ryhmässä
istuivat eduskunta-avustaja

Nana Korpelainen

ja teknikko

Tauno
Hovirinta

.

Kun mukaan lisätään vielä RKP:n

Marko Winter

,
keskustan oopperadiiva

Tamara Lund-Ionita

ja Vihreiden

Mona Nylund,

on turkulaisten kulttuurinystävien lista täysi.

Huomionarvoista on, että lähes kaikilla on akateeminen oppiarvo.
Ranne, Lund-Ionita ja Korpelainen istuvat lisäksi Turun kaupunginvaltuustossa.

Supistusten kohteeksi joutuneiden sivukirjastojen henkilökunta on pääosin
kieltäytynyt kommentoimasta säästöpäätöksiä
julkisuudessa. He pelkäävät työpaikkojensa puolesta,
mutta kertovat samaan hengenvetoon huonosta työilmastosta kaupunginkirjastossa.
Sen sijaan vastavalittu kirjastotoimenjohtaja

Inkeri Näätsaari

on halukas kommentoimaan tehtyjä supistuspäätöksiä.

Näätsaari näkee paljon valoa Turun kirjastotoimessa: Uusi
rakennus on tulossa, ja säästöpaineiden alla on pystytty
säilyttämään edes jonkunlainen palvelutaso. Supistusten
kohteeksi joutuneissa sivukirjastoissa voidaan jatkossa panostaa esimerkiksi
lasten palvelemiseen.

Hän myöntää kuitenkin tivattaessa Turun kaupunginkirjaston
tunnuslukujen olevan jo entuudestaan alle kaikkien normien. Kirjastoaineistomääräraha
on maakuntakirjastojen heikoin. Turku on jo vuosien ajan kyennyt (lue:halunnut)
panostamaan kirjastoonsa vain 2/3:n siitä mitä valtionavut olisivat
edellyttäneet. Hän myöntää Turun kirjastotoimen
tilaa kauhistellun aina Helsinkiä myöten.

Saman kokoisia kaupunkeja Turkua ja Tamperetta, joissa kummassakin on
noin 20 sivukirjastoa, voisi verrata muutaman tunnusluvun verran: henkilötyövuodet
Tampereella vuonna 2001 olivat 213,40, kun taas Turussa 162,70. Kirjastohankinnat/asukasluku/1000
ovat Tampereella 388,17 ja Turussa 246,37.

Näätsaari myöntää olevansa säästöhankkeen
primus motor, mutta sanoo valinneensa vaihtoehdoista pienimmän pahan.
Uudet ATK-hankinnat rasittavat kirjastolaitoksen taloutta. Siihen, että
säästöt kohdistuivat muille kuin eliitin asuinalueille, hän
ei ota kantaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jos nyt tehdyt säästöt
eivät auta, on edessä nyt supistusten kohteena olleiden ”köyhälistökirjastojen”
sulkeminen kokonaan. Kysymykseen haluaisiko Näätsaari kansan apua
poliitikkojen pään kääntämisessä, hän
naurahtaa väkinäisesti.

Turussa toteutettiin ennen supistuksia gallup-kysely kirjastonkäyttäjien
kirjastonkäyttötavoista. Kyselyssä tiedusteltiin ihmisiltä,
mihin aikaan he mieluiten käyttävät kirjastopalveluja. Näin
saatuja vastauksia käytettiin hyödyksi perustelemaan rankkoja
leikkauksia, jotka vielä gallupia tehdessä eivät olleet tiedossa.
Gallupissa ei kyselty, halusivatko ihmiset ylipäätään
supistuksia jo torsoksi supistetun kirjastonsa aukioloaikoihin!

Inkeri Näätsaari iloitsee gallupin tuloksista. Hän lupaa,
että kirjastonkäyttäjien lomakkeisiin oma-aloitteisesti raapustamat
ylimääräisetkin kommentit tullaan aikanaan julkistamaan.
Sitten myöhemmin.

Jää nähtäväksi mitä seuraa turkulaisesta
kirjastokurjuudesta pitkällä aikavälillä. Mitä
tapahtuu, kun monilla tavoin syrjäytetyltä ja syrjäytymisvaarassa
olevalta kansalta ollaan viemässä yksi sen eniten arvostamista
kunnallisista palveluista, mahdollisuus kansankirjaston käyttöön.