SKDL vaikutti vahvasti heti sodan jälkeen

Vuonna 1944, heti toisen maailmansodan jälkeen kun SDP:stä vasemmalla olevat poliittiset ryhmät saivat laillisen oikeuden toimia, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto perustettiin yhdistämään useita ryhmittymiä yhteisen nimikkeen alle. Se sai ensimmäisissä sodanjälkeisissä kunnallisvaaleissa Turussa jopa yli 35 % äänistä. Alussa Turun kunnallisjärjestö oli kommunistien johtama ja Turun valtuusto vasemmistoenemmistöinen.

Tästä ja Turun SKDL:n myöhemmistä vaiheista puhuttiin Turussa järjestetyssä seminaarissa lauantaina 10. tammikuuta historiantutkimuksen näkökulmasta.

Poliittinen kokemattomuus haaste

Tutkija Henri Sundholm piti Turun T-talolla esitelmän SKDL:n ja sen turkulaisten paikallisosastojen historiasta. Tilaisuus oli SKP:n ja Turun Vasemmistoliiton yhdessä järjestämä.

Sundholmin esitelmä painottui Vasemmistoliiton historiaan, mutta koska puolueilla on yhteinen menneisyys, hänen katsauksensa SKDL:n hajoamiseen asti oli SKP:nkin historiaa. Seminaarissa oli ilmaiseksi jaossa SKP:n historiallista osuutta täydentämässä puolueen Punaiset liput -historiikki.

– Heti sodan jälkeen SKDL:n Turun kunnallisjärjestöön liittyi 7 000 jäsentä, Sundholm kertoi.

Kunnallispolitiikan lisäksi seminaarit, urheilu ja muut tapahtumat järjestöväelle olivat paikallisjärjestön tärkeintä toimintaa. Sundholmin mukaan SKDL:n ensimmäisiä haasteita sodan jälkeen oli Turussa toimitilojen puute. Niinpä Turkuun rakennettiin järjestötalo vuonna 1948.

– Suurin ryhmittymä SKDL:n sisällä oli SKP.

Kunnallisjärjestössä SKP päätyi myös johtoasemaan. Turun SKDL oli alussa vähissä rahoissa, joten se järjesti varainkeruuta ja sai merkittäviä lahjoituksia yksityishenkilöiltä, kansainvälisesti erityisesti Göteborgin veljesjärjestöltä.

Sundholmin mukaan poliittinen kokemattomuus oli yksi SKDL:n haasteista alussa: järjestöväki oli joutunut 1930-luvulla ja sodan aikana toimimaan maan alla. Osa tunsi myös epäluottamusta omiin kykyihin ja taitoihin, ja osalla ”koulusivistys” oli vähäistä. Toisaalta elämänkokemus koettiin hyödylliseksi työläisarjen ymmärtämisessä ja se herätti luottamusta. Sundholmin mukaan tämä näkyi myös suuressa kannatuksessa.

– SKDL:n johtava asema suurimpana puolueena Turun kunnallispolitiikassa säilyi 1970-luvun puoliväliin asti. Vielä 1960-luvulle asti puolueen kannatus pysyi yli 30 %:ssa.

Sundholmin mukaan tutkijat ovat selittäneet tätä Turun telakkateollisuudella ja 1940-luvulla tehdyillä alueliitoksilla. Niiden kautta työläisenemmistöisiä alueita kuten Raunistula ja osia Maariasta liitettiin Turkuun.

Naisten asema vahva

Sodan jälkeen Turun valtuusto oli vasemmistoenemmistöinen, mutta vuonna 1976 tämä päättyi SKDL:n menettäessä asemansa suurimpana puolueena valtuustossa.

– 1950- ja 60-luvuilla SKDL pystyi käyttämään valtaa yksittäisenä puolueena määrävähemmistösäädösten avulla ja kaatamaan joitakin porvarien hankkeita, Sundholm kertoi.

SKDL:lle tärkeät teemat Turussa liittyivät sodan jälkeen työttömyyteen, asuntotuotantoon ja sairaalaoloihin. Asunto- ja sairaalaolojen puutteita pyrittiin korjaamaan. Sairaaloihin oli pitkiä jonoja 1950- ja 60-luvulla.

– Tällä perustettiin sisätautisairaalan ja kirurgisen sairaalan perustamisia.

Naiset vaikuttivat Sundholmin mukaan merkittävästi Turun SKDL:ssä.

– Turun kunnallisjärjestön ensimmäinen puheenjohtaja oli nainen.

Myös naisjärjestö SDNL:n paikallisosastossa oli heti sodan jälkeen paljon jäseniä ja kunnanvaltuustossa oli monia naisvaltuutettuja.

Selitys tähän on Sundholmin mukaan se, että Turussa oli paljon naisvaltaisia teollisuusaloja kuten tekstiiliteollisuus. Järjestö otti myös aktiivisesti kantaa naisia koskeviin kysymyksiin, esimerkkinä pesulat ja lastenseimet. Merkittäviin saavutuksiin kuului päätös maksuttomasta syöpätutkimuksesta naisille Turussa vuonna 1963.

Sisäiset kiistat repivät

Alkusuosion jälkeen vuoteen 1960 mennessä Turun SKDL:n jäsenmäärä väheni neljään tuhanteen. 1960-luvulla Turulla oli Sundholmin mukaan myös keskeinen asema järjestön sisäisten riitojen syntymisessä. Eräät merkittävimmät vaikuttajat SKP:n sisäisissä kiistoissa olivat turkulaisia.

– Riidat johtivat muun muassa turkulaisen Uusi Päivä -lehden lopettamiseen vuonna 1969, Sundholm kuvaili. Kiistat levisivät 1960-luvun lopulla SKDL:n kunnallisjärjestöön ja kunnallispolitiikkaan ja ilmeisesti lamauttivat kunnallisjärjestön toimintaa.

– Vuoden 1968 kunnallisvaaleissa SKDL kärsi tappion ja putosi alle 30 prosentin kannatuksen.

1970-luvun Turun merkittävä käänne oikeistoenemmistöiseksi vaikutti kunnallispolitiikkaan ja teki siitä sekavampaa, koska oikeisto nojautui pienpuolueiden tukeen.

Vuoden 1980 vaaleissa saavutettiin jälleen vasemmistoenemmistö muun muassa SDP:n vahvistumisen myötä, mutta puolueloikkausten seurauksena se menetettiin taas. Lisäksi pettymystä herätti ns. Turun tauti – vanhaa rakennuskantaa luovutettiin rakennusfirmojen turmeltavaksi ja oli lahjusskandaaleja.

– Myöskään SKDL ei ollut Turun taudille immuuni, Sundholm muotoili.

Paljon keskustelua herättivät Uittamon kaavoituspäätökset, joiden seurauksena SKDL:kin leimautui negatiivisesti. 1980-luvulla tappiokierre jatkui vaaleissa ja jäsenmäärä väheni.  Tiedotustoiminnan koetut puutteet herättivät keskustelua Uuden Päivän lopettamisen jälkeen, ja niitä yritettiin paikata uusilla lehdillä 1970-luvulla ja 1980-luvun lopulla.

Vasemmiston yhteistyöllä merkitystä

SKP:n hajoamisesta ja Vasemmistoliiton perustamisvuosista lähtien Sundholm käsitteli Vasemmistoliiton historiaa. Hänen mukaansa 1990-luvun lamaa ei nähty Vasemmistoliiton kunnallisjärjestössä mahdollisuutena nostaa kannatusta, ja lamaan liittyi ”äänestyspassiivisuus”.

– Äänestyspassiivisuus laski osaltaan kannatusta, Sundholm sanoi.

1990-luvulla kunnallispolitiikassa nousi uudestaan esiin Turun tauti kokoomuslaisten ratkaisujen, niin sanottujen. Matintalo-kauppojen muodossa. Vasemmistoliitosta tehtiin epätavallisen runsaasti puolueloikkauksia oikealle. Sundholm totesi puolueen kannatuksen ja jäsenmäärän laskun kuitenkin ”selkeästi hidastuneen” 2000-luvulla.

Sundholm myönsi tutkimuksen olevan toistaiseksi pintapuolinen kiireen vuoksi ja keskittyneen lähteiden osalta SKDL:n pöytäkirjoihin.

Yleisökommenteista moni kertasi itse koettua historiaa yksilöllisistä näkökulmista. Näkökulmia avattiin muun muassa Turun valtuustotyöskentelyyn valtuutettujen omien muistikuvien pohjalta. Myös historiallisia kiistakysymyksiä sivuttiin. Moni puheenvuoro kuitenkin korosti vasemmistolaisen yhteistyön merkitystä myös Sundholmin avaaman historian pohjalta. Aitoja, konkreettisia saavutuksia on tehty Turun historiassa kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi juuri SKDL:n aloitteesta.