SKP – vastustamisen puolue!

Luin Tiedonantajasta keskuskomiteassa käydyn vaalianalyysin sekä kannanoton ja minulle tuli kummallinen olo. Aivan kuin olisin elänyt tilanteen jo aiemmin, mutta sitten kelasin ajatuksiani vuosia taaksepäin ja muistin miten samanlaiset analyysit on tehty jo vuodesta toiseen hävittyjen vaalien jälkeen. Pitää muuttaa toimintatapoja, mennä kansan pariin, tehdä yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, toimia kansalaisjärjestöissä, mennä mukaan ay-liikkeeseen ja ties mitä.

Jostain kumman syystä viesti ei näytä menevän kenttäväelle perille. Väitän, että suurin syy jonkinlaiseen apatiaan on maakuntien miesten ja naisten uskon puute! Tappiosta toiseen kulkeminen syö väkisinkin ja usko omaan tekemiseen horjuu väistämättä. Aivan kuten jääkiekkojoukkueen valmentajan tehtävä on palauttaa pelaajien usko omiin tekemisiinsä, niin on laita myös puolueessamme. On haihattelua sanoa, että nousu lähtee alhaalta, ei se vain niin mene. Puolueen johdon on oltava suunnan näyttäjä nousulle.

Yksi keino siinä on imagon muuttaminen positiiviseen suuntaan. Siitä on toki viitteitä kun pääsihteerimme JP Väisänen on positiivisuuden perikuva. Me olemme kuitenkin puolueena muihin puolueisiin verrattuna se joka jatkuvasti kulkee naama kurtussa ja vastustaa kaikkea mikä vähänkin liikkuu. Kaiken vastustaminen luo meistä hyvin negatiivisen ja luotaantyöntävän kuvan.

Miksi siis VASTUSTAA tuloerojen kasvua, kun sen sijaan voisimme KANNATTAA tuloerojen pienentämistä? Miksi vastustaa Natoon liittymistä, kun pitää kannattaa aseidenriisuntaa ja Suomen puolueettomuuspolitiikkaa ja näin tehdä tyhjäksi vaatimukset Natoon liittymisestä? Miksi vastustamme kuntapalvelujen yksityistämistä kun voisimme nostaa ykkösasiaksi kuntapalveluiden parantamisen työpaikkoja lisäämällä. Me vastustamme henkeen ja vereen ryppyotsaisesti uusia ydinvoimaloita kun aivan hyvin voisimme iloisesti ja hauskasti kertoa mitä hyvää seuraa kun luovumme kokonaan ydinvoimasta.

Idea tässä on myös se, että annamme koko ajan aloitteen oikeistolle ja sen harjoittamalle politiikalle jota me sitten ponnekkaasti VASTUSTAMME eli olemme siis änkyräpuolue jota tulee karttaa. Ei se niin saa mennä. Meidän tulee olla se joka tekee aloitteita joita sitten porvarit vastustavat ja näin saavat kansan silmissä huonon kuvan ja joita aletaan pikkuhiljaa karttaan.

Meidän täytyy muutenkin kirkastaa ilmettämme joka tasolla. Ei puheenjohtajamme tarvitse aina olla niin haudanvakava, eikä meistä kenenkään. Miten mukava olisi kun Tiedonantaja joskus tekisi Yrjö ja Maija Hakasesta inhimillisen jutun vaikka vaellusretkestä Lapissa. Näin ihmisille annettaisiin kuva, etteivät ne kommunistit ole tunteettomia ja pelottavia olentoja joilta puuttuu kaikki inhimillinen käyttäytyminen. Nyt me annamme kuvan jossa olemme uhranneet elämämme puolueelle, että tulemalla toimintaamme mukaan, on odotettavissa kaiken vastustaminen, vähintään masennus, stressi, muuttuminen vastenmieliseksi paskiaiseksi ja lopulta sydänkohtauksen saaminen.

Eiköhän näin kesän kynnyksellä käännetä suupielet ylöspäin, otetaan huumori ja iloisuus mukaan tekemiseen, eli otetaan mallia aina niin iloiselta ja reippaalta JP Väisäseltä. Unohtamatta myös puhua vakavasti ja vakuuttavasti kun sen paikka on ja tulee.