Sosialismi on edellytys yhteiskunnallisten ongelmien kestävälle ratkaisulle

Länsimaisesta yhteiskunnasta on vaikea löytää elämänaluetta, joka ei olisi kytköksissä globaaliin kapitalismiin. Yhteiskunnallisia puheenvuoroja ei kuitenkaan voida jakaa ja arvottaa vain talouden näkökulmasta.

Talouden ongelmien ratkaiseminen ei poista kaikkia muita yhteiskunnan ongelmia. Näin todetaan tuoreessa Talous ja moraali –kirjassa, johon ovat kirjoittaneet muun muassa Sixten Korkman, Erkki Liikanen, Juhana Vartiainen ja Björn Wahlroos.

Kirjoittajien näkemykset kapitalismista vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi uusliberalistina tunnettu Paul Lillrank väittää, että kapitalismi on köyhän paras ystävä, koska vain kapitalismi takaa talouskasvun, josta köyhäkin ennen pitkää hyötyy. Ongelmana tietysti on, että Lillrank puhuu palturia. Kapitalismi kasaa omaisuutta entistä harvempien käsiin, mikä näkyy tuloja ja varallisuutta mittaavissa tutkimuksissa selvästi. Myös Suomessa tuloerot ovat kasvaneet nopeasti ja nykyisen hallituksen politiikka uhkaa kasvattaa niitä entisestään.

Totta on se, ettei talouden ongelmien ratkaiseminen poista kaikkia muita yhteiskunnan ongelmia. Näin eivät väitä marxilaisuuden klassikot eivätkä myöhemmätkään kehitelmät.

Esimerkiksi Marxille oli selvää, että kaikki yhteiskunnalliset ristiriidat eivät ratkea sosialismissa eivätkä kommunismissakaan. Sen sijaan ne ristiriidat, jotka juontuvat suoraan yhteiskunnan luokkarakenteesta, tulevat ratkeamaan, kunhan kapitalismi saadaan kumottua.

Kapitalismin kumoaminen ja sosialismi ovat itse asiassa edellytys sille, että myös muita yhteiskunnallisia ristiriitoja ja ongelmia voidaan ratkaista kestävällä tavalla.

Niin sanotussa arvoliberalismissa pääoma asettaa rajat sille, kuinka pitkälle esimerkiksi erilaiset vähemmistöt voivat saada ihmisoikeuksia ja arvostusta. Ei ole sattumaa, että muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tunnustaminen on kulkenut käsi kädessä näiden ryhmien kaupallisen potentiaalin tajuamisen kanssa. Sen sijaan esimerkiksi Euroopan romanien ihmisoikeustilanne on huono, koska kapitalismi ei keksi riistettävää roolia kiertävää ja niukkaa elämää elävälle ihmisjoukolle. Sama pätee moneen alkuperäiskansaan.

Kapitalismin vastustaminen on ehtaa ihmisoikeustyötä. Vain kumoamalla kapitalismin ja rakentamalla sosialismia voimme saavuttaa kestävällä tavalla sukupuolisen, seksuaalisen, taloudellisen, kulttuurisen tasavertaisuuden.

Marx kirjoitti, miten luokkayhteiskuntavaiheessa ihmiskunta elää vielä alkukantaista esihistoriaansa. Luokkayhteiskunnan kumoutumisen myötä ihmiskunta pääsee historialliseen vaiheeseen, jossa on epäilemättä omat ongelmansa ja haasteensa. Mutta ihmiskunta on silloin valmis vastaamaan niihin ilman pääoman pakkovaltaa.