Sosialismin teoria ja käytäntö oikeistoterrorin oloissa
Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen piirissä on 1990-luvun puolivälistä alkaen tehty mittava tutkimus sosiaalidemokraateista vasemmalla olevasta työväenliikkeestä vuosien 1880-1944 välisenä aikana. Marxilaisen yhteiskuntatieteen seuran piirissä itänyt ajatus pääsi käytännön toteutuksen asteelle, kun työväenliikkeen veteraanin Helinä Eklundin lahjoitus ja opetusministeriön tuki mahdollistivat työn aloittamisen.
Vuoden 1918 perintö
on yhdistänyt
Tutkimuksen ideoija ja kirjasarjan päätoimittaja, tutkija Jarmo Peltola toteaa, että paikallisen työväenliikkeen tutkimus on ollut vähäistä. Ja vasemmistolaisen työväenliikkeen osalta vallankin vuodet 1924-1935 ovat olleet tutkimuksen harmaata aluetta.
– Aloitin projektin haastattelemalla vuosina 1992-1994 viittätoista veteraania, joista osa on ollut mukana jo 1920- ja 1930-luvuilla. Näkökulmana on ollut tarkastella paikallista työväenliikettä osana suomalaista yhteiskuntaa sekä työväenliikkeen ja yhteiskunnan suhteiden kehitystä, sanoo Jarmo Peltola.
Hän kiittää Kansan Arkistoa ja Työväen Arkistoa sekä yksityishenkilöitä, kuten Kauko Laaksoa, Osmo Sounelaa ja Sakari Seliniä arvokkaasta avusta tutkimusaineiston hankkimisessa. Marxilaisen yhteiskuntatieteen seuran aktiivit Raimo Pulkkinen ja edesmennyt Matti Salminen antoivat vahvan tukensa tutkimukselle.
Mutta mitä viime syksynä ilmestynyt sarjan kakkososa Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela on tuonut esiin vuosien 1918-1944 välisen ajan vasemmistolaisesta työväenliikkeestä?
– Paikallisista oloista lähtevä sinnikäs ja omapäinen politiikka on ollut leimallista Pirkanmaan vasemmistolaisuudelle. Ehkä selkein tutkimuksen esiin tuoma seikka on se, aktiivinen toiminta keskittyi joidenkin vahvojen sukujen ympärille. Se konkretisoitui suhteessa vuoden 1918 tapahtumiin, joita ei kyseenalaistettu missään vaiheessa, pohtii Jarmo Peltola.
Tällaisia sukuja olivat mm. Pispalan Koivuset, Tampereen Laaksot ja Lammiset sekä Nokian Rauteet Myös muilla tärkeillä paikkakunnilla oli omat vahvat sukunsa.
– Toiminta rakentui vanhan työväenliikkeen demokraattiselle perinnölle. Julkinen toiminta oli lainkuuliaista ja se pelottavalta kalskahtava ”maanalainen toiminta” oli varsin arkipäiväistä asioiden järjestelyä. Esimerkiksi työpaikoilla se oli valmistautumista ammattiosaston kokouksiin. Nykyisinhän sitä kutsutaan ryhmätoiminnaksi…..
HANNU OITTINEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
