Suomen on aika herätä PISA-unesta

Suomen Rehtorit ry on huolissaan itsenäisyyspäivänä julkaistuista PISA-tulosten suunnasta. Rehtoreiden mielestä kouluissa tarvitaan selvästi enemmän aikaa pedagogiselle johtamiselle ja oppilaitosten työn kehittämiseen.

– Koulutuksen ja oppimistulosten korkean tason säilymistä Suomessa on pidetty erheellisesti itsestäänselvyytenä. Viimeisimpien PISA-tulosten julkaisun pitää lopultakin herättää meidät tästä ruususen unesta, sanoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos.

1970-luvulla toteutetulla suurella peruskoulu-uudistuksella saavutettiin Suomessa kaikkialla ihmetelty taso maana, jossa koulutuksen tasa-arvoisuus oli maailman parasta luokkaa. Erot osaamisessa osaavimpien ja heikoimmin menestyvien välillä eivät olleet juuri missään pienempiä kuin Suomessa.

Viimeisimmät PISA-tulokset kertovat kuitenkin korutonta kieltään siitä, että Suomen suunta näyttää pysyvästi lukkiutuneen täysin päinvastaiseen suuntaan.

Työkuorma lisääntyy

Koulujen lukumäärä on laskenut vuodesta toiseen. Oppilaitoksia on viime vuosien aikana sekä lakkautettu että yhdistetty, vaikka oppilasmäärät eivät ole enää juuri laskeneet. Tämän seurauksena oppilaitosten yksikkökoot ovat kasvaneet. Koulu voi tänä päivänä muodostua jopa useasta erillisestä toimipisteestä. Säästöjen takia koulua johtaa silti edelleen käytännössä aina vain yksi rehtori. Lisääntyneen hallinnollisen työkuorman sekä lyhytkestoisten kehittämishankkeiden työllistämissä kouluissa huokaillaan, mistä aika oppilaitoksen ja opetuksen kehittämiseen löytyy.

Oppilaitoksia on viime vuosien aikana sekä lakkautettu että yhdistetty, vaikka oppilasmäärät eivät ole enää juuri laskeneet.

– Vielä enemmän mieliä askarruttaa, miten johtaja ennättää tähän kaikkeen työhön enää keskittyä. PISA-tulosten valossa maamme kouluissa on käynnistettävä systemaattinen ja hyvin johdettu pedagoginen kehittämistyö, jolla tutkimuksista toiseen laskusuunnassa olleiden tulosten suunta saataisiin käännettyä, vaatii Lindroos.

Vain laadukas pedagoginen johtaminen ja systemaattinen kehittämistyö takaavat oppilaitoksen kehittymisen. Valitettavasti tähän ei useissa kouluissa jää rehtorilla ja opettajilla yhdessä riittävästi aikaa.

Leikkausten sijaan kehittämistä ja panostuksia

Suomessa on jouduttu liikaa koettelemaan koulutuksen iskunkestävyyttä. Ryhmäkokojen kasvattaminen, oppilaitosten huono kunto, kehnot oppimateriaalit, opettajien täydennyskoulutuksen leikkaukset ja kasvava työn kuormittavuus ovat esimerkkejä liian monen rehtorin päivittäisistä haasteista.

Rehtorien mielestä on aika havahtua, ettei kansainvälisessä vertailussa pärjätä enää samoin eväin kuin ennen. Leikkauksien sijaan tarvitsemme kehittämistekoja ja panostuksia tulevaisuuteen.