Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka maailman muuttuessa

Emme tule toimeen ilman monenkeskisiin sopimuksiin ja yhteistyöhön nojaavaa kansainvälistä järjestelmää, jolla voidaan hallita ja ratkoa globaalin kehityksen ongelmia. Miten Suomi edistää ulko- ja turvallisuuspolitiikassa oikeudenmukaista maailmaa, jossa konflikteja sovitellaan ja luonnonvarojen käyttö on kestävää, kysyi Arja Alho avatessaan Vapaus valita toisin -yhdistyksen seminaarin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maailmanjärjestyksen muutoksessa.

Helsingin yliopistolla 21. lokakuuta pidetyssä seminaarissa puhuttiin siitä, mistä julkisuudessa ei juuri kuule: aseiden sijasta yhteistyöhön perustuvasta turvallisuudesta, sinisilmäisen Nato-uskon hylkäämisestä, Euroopan uudesta turvallisuusjärjestelmästä, saamelaisten oikeuksista, ympäristökriisien turvallisuusvaikutuksista sekä sotilasmenojen ja idänkaupan loppumisen kielteisistä vaikutuksista Suomen talouteen.

Miten kävi Nato-odotuksille?

Kun Suomi liittyi Natoon, odotettiin sen olevan turvatakuu, jonka saatuamme Venäjän uhka poistuisi Suomen yltä. Kaiken lisäksi ratkaisun ei pitänyt mitään maksaakaan, olihan Suomi jo hävittäjähankinnan ansiosta ylittänyt Naton silloisen vaateen, 2 %:n BKT-osuuden puolustusmenoihin, muistutti Erkki Tuomioja.

”Turvallisuuden tunne ei Nato-Suomessa ole kuitenkaan parantunut. Syynä on ennen muuta Putinin Venäjän käytös. Venäjän pelko ruokkii militarismia (ja militarismi pelkoa) ja sotaan varautumista”, sanoi Tuomioja.

Myös valtiojohdon ”tärkeimmäksi liittolaiseksemme” korottama USA on syyllistynyt laittomiin hyökkäyksiin ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän systemaattiseen sivuuttamiseen.
Nato on ottanut uudeksi tavoitteeksi puolustusmenojen kasvattamisen 5 %:iin BKT:stä. Tätä Suomen hallitus on myötäillyt pohtimatta lainkaan, onko se ylipäätään järkevä tavoite ja miten se rahoitetaan.

”Sinisilmäisen Nato-uskon aika on ohitse. Se on tarkoittanut Yhdysvaltoihin luottamista, mutta Suomen ei pidä nähdä turvallisuuttaan vain siitä riippuvana. Niihin asioihin, jotka maailmassa eivät ole muuttuneet ja joita emme voi muuttaa, kuuluvat historia ja maantiede”, totesi Tuomioja.

”Ei koskaan enää”?

Viime vuosina on koettu monta ”ei enää koskaan” -hetkien murentumista, avasi puheenvuoronsa apulaisprofessori Anitta Kynsilehto Taprista. Niitä on muuttunut suhtautuminen ydinsodan mahdollisuuteen, kansainvälisen oikeuden sivuuttaminen käännytyslain käsittelyssä ja kaikkein isoimpana Gazassa käynnissä olevan kansanmurhan seuraaminen.

Jo kansanmurhakanteen nostamisen Kansainväliseen rikostuomioistuimessa olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. Suomi olisi voinut liittyä kanteeseen, kannattaa EU-Israel-assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä, lopettaa asekaupan Israelin kanssa ja tunnustaa Palestiinan valtion. Mutta näin ei ole tehty – toisin kuin Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

– Onko kyse kaksoisstandardeista vai siitä, että standardeilla ei ole enää merkitystä, kysyi Kynsilehto

Euroopan uusi turvallisuusjärjestys

Yksinomaan sotilaalliseen pelotteeseen nojaava turvallisuusajattelu ei tuo Eurooppaan vakautta. Se ei mahdollista myöskään ihmiskunnan isojen kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon, ratkaisemista, painotti Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro.

Hän arvioi Ukrainan sodan päättyvän Ukrainan melkoisiin myönnytyksiin.

”Rauhan sopimiseen liittyy todennäköisesti elementtejä, jotka ovat osa laajempaa eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää. Ukraina saanee jonkinlaiset turvatakuut ja kansainvälinen yhteisö osallistuu rauhansopimuksen toimeenpanoon. Ukrainan Nato-jäsenyys suljettaneen pois ainakin lähitulevaisuuden näköpiiristä. Ukrainan jälleenrakentamisen laskuja maksaa EU ja USA:n taloudellinen tuki loppuu. Kansainvälisen yhteisön intressi on myös valvoa ruoka-, energia- ja ympäristöturvaa. Lisäksi yhtenä elementtinä on Venäjän vastaisten pakotteiden uudelleenarvioiminen”, sanoi Kangaspuro.

Saamelaisten oikeudet sivuutettu

Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio ihmetteli, että Suomen turvallisuuspolitiikassa on laitettu ”munat vain yhteen koriin” tilanteessa, jossa ei ole takeita siitä, että USA-vetoinen järjestys jatkuu tai että meillä on sen kanssa yhteiset arvot.

YK:n alkuperäiskansojen julistuksen ja saamelaiskäräjälain mukaan saamelaisten kanssa pitää neuvotella toimista, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa saamelaisten asemaan ja koskevat saamelaisten kotiseutualuetta.

”Nato-sopimuksesta ja Yhdysvaltojen kanssa tehdystä DCA-sopimuksesta päätettäessä ohitettiin kuitenkin saamelaisten kuuleminen”, totesi Junka-Aikio.

Velvoite neuvotella ja pyrkiä sopimaan saamelaisten kanssa maankäytöstä koskee myös sotaharjoituksia ja infrastruktuuria saamelaisalueella. Niissäkin saamelaiset on sivuutettu.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Marja Sivonen toi keskusteluun ympäristökriisit ja energiamurroksen. Turvallistaminen on vienyt energiapäätöksiä osin suljettujen ovien taakse, ja puolustusvoimat on yhä kiinni fossiilisten polttoaineiden käytössä.

Irti Naton varustelutavoitteista

Taloustutkijana pitkään toiminut Eero Lehto ihmetteli hiljaisuutta sotilasmenojen kasvun ja idänkaupan loppumisen taloudellisista vaikutuksista.

Kymmenen vuotta sitten Suomen puolustusmenot olivat 1,2–1,3 % bruttokansantuotteesta. Nyt ne ovat Naton määritelmän mukaan laskettuna 7,25 miljardia euroa eli noin 2,5% BKT:stä. Vuonna 2029 niiden pitäisi olla jo 3 % BKT:stä ja 5 % vuonna 2035.

Tutkimukset osoittavat, että sotilasmenojen kasvu heikentää tuottavuuden ja talouden kehitystä, koska se syrjäyttää muita julkisia menoja, joilla on suurempi kerrannaisvaikutus talouden kehitykseen. Ongelmia Suomen taloudelle lisää vielä se, että idänkaupan loppumista ei ole helppo korvata viennillä kauempana oleviin maihin.

”Paras keino vähentää Suomen talousongelmia on luopua Naton viiden prosentin sotilasmenotavoitteesta, pienentää F-35-hävittäjälaivueen kokoa ja solmia kauppasuhteet Venäjään, kun se on mahdollista”, esitti Lehto.

Seminaarin tallenne: www.youtube.com/watch?v=Y-dslvgFCno

---