Suomi Puolan ja Unkarin tielle?

Tiistaina kirjoitettiin synkkä luku eduskunnan perustuslakivaliokunnan historiaan. Valiokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen esittämän ns. käännytyslain, jolla voidaan estää ihmisiä hakemasta turvapaikkaa Suomen rajoilla. Tämä tarkoittaa, että poikkeuslailla voidaan päättää määräajaksi olla noudattamatta kansainvälisesti sitovissa ihmisoikeussopimuksissa, EU-oikeudessa ja Suomen perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia.

Jos eduskunta hyväksyy käännytyslain siihen esitetyin pienin viilauksin, Suomi siirtyy aiemmin oikeusvaltioperiaatteiden rikkomisesta arvostelemiensa Unkarin ja Puolan tielle. SDP:n ja RKP:n edustajat ratkaisevat nyt sen, löytyykö eduskunnasta poikkeuslain hyväksymiseen tarvittava 5/6 enemmistö. Valiokunnassa lakia vastustaneiden VAS:n ja vihreiden edustajat eivät siihen riitä.

Turvallisuus keppihevosena

Poikkeuslain tarvetta perustellaan Venäjän välineellistämien maahantulijoiden ja turvapaikanhakijoiden muodostamalla ”vakavalla uhkalla kansalliselle turvallisuudelle”. Mitään näyttöä vakavasta uhkasta kansalliselle turvallisuudelle ei ole esitetty. Turvallisuudesta onkin tehty keppihevonen, jolla toteutetaan kokoomuksen jo pitkään ajamaa perustuslakivaliokunnan irtaantumista ihmisoikeussopimusten sitovuudesta ja perussuomalaisten pakolais- ja maahanmuuttajavastaisia tavoitteita.

Ainoa selvästi eduskuntaa velvoittava ponsi valiokunnan lausunnossa koskee maahan pyrkivien oikeusturvaa koskevalla jonkinlaisella jälkikäteisellä valitusmahdollisuudella. Valiokunta ei kuitenkaan esitä mitään siitä, miten se toteutuisi, jos turvapaikanhakija käännytetään ensin Suomen rajalta sinne, mistä on lähtenyt pois saadakseen suojelua. Miten esimerkiksi venäläinen sodanvastustaja hakisi turvapaikkaa, jos Suomen viranomaiset työntävät hänet takaisin? Tai Afganistanista pakoon lähtenyt, jota voi uhata kuolemantuomio?

Oikeusvaltio ja kaksoisstandardit

Gallup-kyselyjen mielialat painoivat valiokunnassa enemmän kuin asiantuntijoiden lausunnot, joiden mukaan poikkeuslailla voidaan säätää tietyin ehdoin vain poikkeamisesta Suomen perustuslaista, mutta ei sivuuttaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia eikä EU-oikeutta. Valiokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok) lupasi tiedotustilaisuudessa jopa rajavartioiden vapautumista vastuusta, jos rikkovat ihmisoikeussopimuksia ja EU-oikeutta, vaikka minkään valiokunnan lausunto ei voi sellaista armahdusta antaa eikä poikkeuslaki estä rikkomusten viemistä myös EU-oikeuteen

Kaikki itärajalta Suomeen pyrkivät eivät ole turvapaikanhakijoita. Yhtä selvää on kuitenkin se, että ihmisten välineellistäminen Venäjän johdon politiikassa ei merkitse, etteikö joukossa ole myös turvapaikkaa tarvitsevia. Suomen paikka ei pitäisi olla turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä rajalla tuomion EU-tuomioistuimessa saaneiden Puolan, Unkarin, Latvian ja Liettuan joukossa.

Mikäli käännytyslaki hyväksytään, Suomi näyttäytyy yhä räikeämmin kaksoisstandardeja toteuttavana valtiona, joka ei kunnioita itse ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteita, joiden rikkomisesta se arvostelee muun muassa Venäjän hallintoa. Tämä on omiaan tukemaan Venäjän johdon Suomea ja yleensäkin länttä vastaan esittämiä syytöksiä.

Jos nyt hiljaisen itärajan kautta viime vuonna, vailla sen kummempaa uhkaa tullut pieni maahan pyrkivien joukko saa eduskunnan luopumaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteista itärajalla, mitä seuraavaksi? Voidaanko poikkeuslailla ryhtyä purkamaan myös sosiaalisia ja demokraattisia perusoikeuksia?