Suoria sanoja

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 7/2007.

Suomen eliitin kantaessa huolta Venäjän ”huolestuttavasta kehityksestä”, murehtiessa maamme ”epätyydyttäviä suhteita” Yhdysvaltoihin ja pallotellessa Nato-jäsenyysoptiolla Venäjän presidentti Vladimir Putin leväytti Münchenissä pidetyssä turvallisuuskokouksessa maailman ja Suomen eliitinkin eteen todellisen maailmantilanteen.

Putin julisti, että USA:n ulkopolitiikka on hyvin vaarallista ja sen hillitsemätön ja ylimitoitettu voimankäyttö kansainvälisissä suhteissa työntää maailmaa jatkuvien konfliktien kuiluun. USA:n yksipuoliset laittomat toimet eivät ole ratkaisseet ainuttakaan ongelmaa, vaan niistä on tullut uusien konfliktien lähde. Vallitsee kasvava erimielisyys kansainvälisen oikeuden perusperiaatteista. Kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi, koska kukaan ei voi tuntea, että kansainvälinen oikeus on kuin suojavalli, joka suojelee heitä. Sellainen politiikka kiihdyttää asevarustelua.

Putin tuomitsi USA:n pyrkimykset yksinapaiseen maailmanjärjestykseen ja totesi, että tällainen maailmanherruuteen tähtäävä yksinapainen maailma ei mitenkään voi olla koko maailman yhteinen etu, eikä se myöskään ole käytännössä saavutettavissa. Putinin mukaan USA:n hegemonialla ei ole mitään yhteistä demokratian kanssa.

Venäjän presidentti korosti, että YK on ainoa kansainvälinen organisaatio, joka voi laillisesti päättää sotilaallisen voiman käytöstä. Natosta tai EU:sta ei ole YK:n korvaajaksi. Tällä hän viittasi ilmiselvästi paitsi USA:n hyökkäykseen Irakiin myös Naton ja EU:n sotilaallisen voiman yleistyvään käyttöön kriisipesäkkeissä.

Putin syytti USA:ta suoraan Venäjän vastaisista sotilaallisista toimista. Hän muistutti Naton vuonna 1990 Neuvostoliitolle antamista takeista, ettei sotilasliitto sijoittaisi joukkoja Saksan rajan itäpuolelle. ”Missä ovat nämä takeet tänään?” Naton laajeneminen ja USA:n aikeet tuoda Puolan ja Tshekin alueelle uusi ohjustorjuntajärjestelmä lisäävät Putinin mukaan keskinäistä epäluottamusta, eikä uusia asejärjestelmiä Euroopassa voi perustella Pohjois-Korean tai Iranin uhalla. ”Meillä on oikeus kysyä, ketä vastaan nämä toimet on suunnattu.”

Tästäkin lyhyestä yhteenvedosta huomataan, että Venäjän presidentti rikkoi avoimesti diplomaattisia normeja arvovaltaisella foorumilla, niin maltillinen ja korrekti kuin hänen puheensa olikin. Tähän on ainakin kaksi syytä.

Ensiksikin, Putin on oppinut kantapään kautta, kuinka vähän USA:n ja Naton ystävyyden ja kumppanuuden vakuutuksiin on luottamista. Kumpikin tekee kaikkensa tunkeutuakseen – myös sotilaallisesti – Venäjän rajoille ja saarrostaakseen sen.

Toiseksi Putinin suorasanainen puhe on ymmärrettävissä yhteydessä USA:n sodanvalmisteluihin Irania vastaan. Putin ymmärtää paremmin kuin kenties kukaan muu, miten tuhoisat seuraukset USA:n hyökkäyksestä olisi maailmalle ja miten se vahingoittaisi myös Venäjän etuja.

(ES)