Swazimaassa kummittelee kommunismin aave

Politiikka on eteläafrikkalaisessa Swazimaassa niin tabu aihe, että jo pelkkä vääränlainen t-paitateksti voi viedä telkien taakse.

Näin kertoo Suomessa joulukuun alussa vieraillut Swazimaan kommunistisen puolueen Zodwa Dhlamini, joka itsekin on joutunut lähtemään diktatuurista maanpakoon poliittisen toimintansa vuoksi. Nykyään Dhlamini vaikuttaa kotimaansa politiikkaan naapurimaa Etelä-Afrikasta käsin muun muassa organisoimalla kommunistipuolueen varainkeruuta.

Absoluuttinen monarkia

Swazimaa ei käytännössä koskaan historiansa aikana ole ollut demokraattinen maa. Entiselle brittien siirtomaalle myönnettiin täysi itsenäisyys vuonna 1968. Kuningas Sobhuza II mitätöi kuitenkin itsenäisyyden myötä käyttöön otetun perustuslain 1973 ja pystytti tilalle absoluuttisen monarkian, kuningashuoneen pienen piirin diktatuurin. Uusi järjestelmä kielsi poliittiset puolueet ja kaikki monarkiaa mahdollisesti kritisoivat järjestöt.

Sobhuzan seuraaja Mswati III jatkoi edeltäjänsä linjoilla. Hän asetti Swazimaahan uuden perustuslain 2005, joka sinetöi ja vahvisti monarkian diktatuuria.

Zodwa Dhlaminin mukaan maan poliittinen tilanne on erittäin vaikea. Tiedotusvälineitä kontrolloi valtio, ja viranomaisten mielivalta on arkipäivää.

Globaali talouskriisi on ottanut kouriinsa myös Swazimaan, joka on jo ennestään köyhä maa: sen bruttokansantuote romahti peräti 11 prosenttia kriisin alettua 2010. Lisäksi maassa on suhteellisesti eniten hiv-tartunnan saaneita ja aids-potilaita. Maan väkiluku on arvioiden mukaan viime vuosina laskenut köyhyyden, tautien ja pakolaisuuden vuoksi.

Demokratia pannassa

Swazimaan kansa ei ole mukisematta niellyt monarkian diktatuuria. Maassa toimii vuonna 1983 perustettu Kansan yhdistynyt demokraattinen liike PUDEMO ja sen nuorisojaosto, Swazimaan nuorisokonferenssi SWAYOCO. Liike kannattaa demokraattisen monipuoluejärjestelmän perustamista. Absoluuttisen monarkian vastaisia liikkeitä ovat myös Etelä-Afrikassa 1990-luvulla perustettu Swazimaan solidaarisuusverkosto SSN, Swazimaan demokratiakampanja SDC sekä pari vuotta sitten perustettu kommunistinen puolue. Pääosaa Swazimaan protesteista johtaa maan ammattiyhdysliike, joka on vaikeassa tilanteessa onnistunut yhdistämään kamppailua sekä työläisten oikeuksien parantamiseksi että pidemmän tähtäimen demokratian puolesta.

Kaikki edellä mainitut järjestöt on Swazimaassa virallisesti kielletty. Vuonna 2009 Swazimaan pääministeri julisti muun muassa PUDEMOn ja SWAYOCOn terroristijärjestöiksi.

Hallitus on sen jälkeen lisännyt demokratiajärjestöjen vainoja.

– Järjestäytynyt toiminta on todella hankalaa. Esimerkiksi PUDEMOon on soluttautunut hallituksen väkeä, ja sen kokouksia ilmiannetaan usein jo ennalta. Meillä on myös erittäin rajalliset resurssit: ei ole toimistoja, kopiokoneita tai muita tarpeellisia asioita. Mutta toisaalta pystyihän Etelä-Afrikan kansalliskongressi ANC:kin organisoitumaan vastaavassa, illegaalissa tilanteessa, arvioi Dhlamini.

ANC on ollut Swazimaan demokratialiikkeiden esikuva, tukija ja kumppani. Tärkeä rooli on ollut myös Etelä-Afrikan kolmen puolueen koalitiohallituksessa istuvalla Etelä-Afrikan kommunistisella puolueella. Juuri eteläafrikkalaisten tovereiden tuella Swazimaahan saatiin muiden järjestöjen lisäksi myös oma kommunistinen puolue.

Marxin ja Leninin linjoilla

Zodwa Dhlamini kertoo, että Swazimaan kommunistinen puolue on aatteeltaan marxistis-leninistinen. Se rakentuu muutamalle peruskivelle, kuten joukkoliikkeiden toiminnalle ja kansainväliselle solidaarisuudelle ja yhteistyölle imperialismia vastaan. Etenkin nuoret puoluetoverit haluavat toimia suoraan ja radikaalisti, eikä väkivaltaisiltakaan yhteenotoilta ole vältytty.

Väkivallasta on kokemusta myös jo 16-vuotiaana vallankumoukselliseksi ryhtyneellä Dhlaminilla. Hän kertoo, että aseet ovat toimintavuosien kuluessa tulleet valitettavan tutuksi. Autoritäärisen poliisin mielivaltainen väkivalta pakottaa joskus kommunistit käyttämään voimaa, mutta Dhlaminin mukaan kukaan ei sitä halua.

Haasteita riittää 

Kommunistisen puolueen haasteet ovat moninaiset. Nuoren puolueen rakennustyö on kesken, mutta päivänpolitiikan haasteitakin riittää.

– Swazimaassa on ensi vuonna parlamenttivaalit, mutta ne ovat epädemokraattiset eikä niissä ole mukana poliittisia puolueita. Siinä valitaan Swazimaan 55 vaalipiirin edustajat, joilta edellytetään uskollisuutta monarkialle. Todellisuudessa kuningas määrittelee politiikan sisällön. Tämän vuoksi kehotamme kaikkia boikotoimaan vaaleja, sanoo Dhlamini.

Kommunistinen puolue kampanjoi aktiivisesti poliittisten vankien vapauttamisen puolesta. Heistä monet on vangittu terrorismin vastaisen sodan varjolla. Myös Dhlaminin kaltaisten poliittisten pakolaisten paluu kotimaahansa pitäisi sallia.

Suuri ongelma Swazimaassa on maanomistus. Itsevaltias kuningas omistaa jopa 75 prosenttia maa-alueesta. Kuningas myös pakkolunastaa karjaa ja muita maataloustuotteita. Dhlamini huomauttaa, että maa ja sen antimet pitäisi palauttaa sille kenelle se kuuluu eli kansalle.

Aate ei kuole

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, tämän tietävät hyvin myös Swazimaan kommunistit.

– Prosessi kohti itsenäisyyttä, demokratiaa ja sosialismia vie aikaa. Se vaatii jokapäiväistä työtä ja jatkuvaa opiskelua. Monet swazimaalaiset ovat poliittisesti passivoituneita. Menee aikaa, että saamme rakennettua itseluottamusta ja uskoa muutokseen, sanoo Dhlamini.

Hänen mukaansa kommunistien velvollisuus on olla edistyksen kärjessä ja levittää aatetta.

– Esikuvani on Che Guevara. Hänen hahmonsa todistaa, että vaikka ihminen on kuollut, niin aate ei koskaan kuole, toteaa Zodwa Dhlamini painokkaasti.