Syyt hävittäjähankintojen takana

Moni Suomen tilanteesta huolestunut ihmettelee, miksi Suomi taloudellisen kriisin keskelläkin on päättänyt jatkaa kallista hävittäjähankintaohjelmaansa? Ei vaikuta järkevälle, että aikana jolloin valtio on pakotettu ottamaan runsaasti velkaa se käyttää merkittävän summan hankintaan, joka ei tue omaa taloutta tai auta nousemaan lamasta.

Monille vasemmistolaisille Marinin hallituksen halukkuus hävittäjähankintoihin tuli yllätyksenä.

Tällaista käytöstä oltaisiin odotettu oikeistohallituksilta, mutta monille vasemmistolaisille Marinin hallituksen halukkuus hävittäjähankintoihin tuli yllätyksenä. Tähän yllätykseen ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään syytä, sillä kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet jatkamaan jo 90-luvulla valittua linjaa. Tämä linja on koostunut pyrkimyksistä tavalla tai toisella sitoutua Yhdysvaltojen johtamaan ”läntiseen” järjestelmään ja sen sotilaalliseen edistämiseen.

Venäjän pelko

Hävittäjähankintoja perustellaan yleensä tarpeella päivittää kalustoa, Suomen puolustuskyvyn ylläpitämisellä, yhteensopivuudella rauhanturvaoperaatioiden kanssa, vastakaupoilla, varusteiden hintojen synergia alennuksilla ja kaikenlaisilla muilla pintapuolisesti järkevillä asioilla.

Todellisena perusteluna on tietenkin jo vuodesta 1918 lähtien ylläpidetty Venäjän pelko, joka on säädellyt merkittävää osaa Suomen politiikkaa ja kulttuuria viimeisen 100 vuoden aikana ja näytellyt roolia monissa maamme historian huonoimmissa päätöksissä. Hävittäjähankinnat ovat tämän kestävän pelkotilan seuraus. Niiden todellinen funktio ei ole kuitenkaan Suomen itsenäisen puolustuskyvyn parantaminen toisin kuin yleisesti väitetään.

Hävittäjähankintojen puolustajat ei oikeastaan koskaan lausu ilmoille todellista syytä näiden ylikalliiden ja Suomen oloissa käytännössä hyödyttömien sotakoneiden hankintaan. Tilanne on se, että vaikka ostaisimme nämä hävittäjät, ei kykymme puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan kasva olennaisesti. Hävittäjämme tuhotaan ohjuksilla kentille ja ammutaan alas Suomen ilmatilaan ulottuvilla ilmatorjuntaohjuksilla jo ennen kuin ne joutuvat kohtaamaan murskaavan ylivoiman hyökkääviä venäläishävittäjiä vastaan.

Uudet tai vanhat koneet, ilmavoimamme ovat yhtä hyödyttömät. Hävittäjät ovat muutenkin muuttumassa vanhentuneiksi sotalaitteiksi lennokkien ja ilmatorjuntajärjestelmien kehittymisen vuoksi. Mikäli emme varaudu käyttämään näitä koneita tasaväkisempää vastustajaa, kuten Ruotsia vastaan ei niillä ole merkitystä. Jos haluaisimme uskottavan ilmapuolustuksen ja parempaa vastiketta rahoillemme, ostaisimme laajamittaisen ja laadukkaan ilmatorjuntajärjestelmän Venäjältä, mutta tämähän ei ole hävittäjä hankinnan todellinen tarkoitus.

Käytännössä he ovat vieneet isäntämaasopimuksien ja muiden toimien myötä Suomen kahdenkeskiseen sotilasliittoon Yhdysvaltojen kanssa.

Kalliita lahjuksia

Todellisuudessa HX-hävittäjähankinta – kuten sen edeltäjä toiminut Hornethankinta – ovat ainoastaan kalliita lahjuksia, jotka Suomi maksaa Yhdysvaltojen sotateollisuuden tukemiseksi. Tämän maksetun lahjuksen avulla Suomen porvarihallitukset ovat jo vuosikymmeniä uskotelleet itselleen ostaneensa jonkinlaista suojelua Atlantin takana olevalta yhä arvaamattomammaksi käyvältä moraalisesti köyhältä entiseltä suurvallalta. Tämä päämäärä on jokaisen eduskuntapuolueemme kirjoittamaton tarkoitusperä.

Suomalaiset eivät ole olleet niin tyhmiä, että olisivat enemmistönä kannattaneet Suomen liittymistä Yhdysvaltojen sotilaallisten hännystelijöiden yhteisöön, Natoon. Tämä on maamme venäjäkammoisille porvariherroille ollut pitkäkestoinen ongelma. He ovat koittaneet ratkaista tilanteen hiipimällä mahdollisimman lähelle hyökkäysliittoa osallistumalla kaikenlaiseen yhteistyöhön ja muuttamalla puolustusvoimien kaluston mahdollisimman yhteensopivaksi NATO:n kansa. Näillä toimilla he pitävät yllä illuusiota Nato-optiosta. Käytännössä he ovat vieneet isäntämaasopimuksien ja muiden toimien myötä Suomen kahdenkeskiseen sotilasliittoon Yhdysvaltojen kanssa.

Näennäistä kilpailutusta

Hävittäjien hyödyllisyys puolustuksessa on siis epäolennainen tekijä. Koneet ovat panttina siitä, että Suomen porvariherrojen NATO:n korvikkeeksi solmima kahden välinen liittouma voisi olla uskottavasti voimassa. Kaikki perustelut hävittäjien hankkimiseksi ovat todellisuudessa pelkkää tämän totuuden hämärtämistä.

Tässä valossa on naurettavaa sirkusta, että puolustusvoimat muka kilpailuttavat hävittäjävalintojaan ja puntaroivat vaihtoehtoja. Kallein ja toimimattomin F-35 on todellisuudessa jo valittu poliittisista syistä. Entisellä supervallalla on ollut vaikeuksia myydä tätä sotilasilmailun kalleinta fiaskoa millekään valtiolle. Rahallisen lahjuksen lisäksi Suomi antaa mainosta kelvottomalle hävittäjälle.

Surullisinta kaikessa tässä on kansallisten varojen hukkaamisen lisäksi se, että todellisessa sotilaallisessa kriisissä millään tämänkaltaisella järjestelyllä ei tietysti ole mitään väliä, sillä epäluotettavaksi osoittautunut entinen supervalta hylkää lopulta Suomen porvariherrat, kuten kaikki muutkin liittolaisensa ja Suomen osaksi tulee selviytyä yksikseen sotkusta johon se ei välttämättä olisi koskaan ajautunut ilman ”liittolaisuuttaan”.