Taas uusi surmatyö hälyttää

Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki, Sello ja Hyvinkää. Siinä synkkää listaa joukkosurmista viime vuosilta. Ja Selloa lukuun ottamatta veritekojen suorittajina nuoret miehet. Toki samana ajanjaksona verttuneemmat miehet ovat ampuneet, puukottaneet ja tehneet itsemurhia. On tunnustettava, että summittainen väkivalta on maassamme ajan ilmiö.

Kuka uskaltaa taas kerran puolustella aseita, asekulttuuria ja aseiden helppoa saatavuutta? Viimeistään nyt on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta aseiden kulkeutuminen vastuuttomiin käsiin saadaan estetyksi.

Kuka uskaltaa taas kerran viitata kintaalla väkivaltaelokuviin ja väkivallan ihannointiin? On tunnustettava, että nuorten saastuttamiselle pienestä pitäen roskakulttuurilla on tehtävä jotakin. Hyvinkään surmatyön tekijä tykkäsi pelata Battlefield-toimintapeliä, jossa on runsaasti aseita, sotilaita ja ajoneuvoja, sekä Airsoft-taistelupeliä maastoasuineen ja muovikuulineen. Ampuja ihaili talvisodan tarkka-ampujalegendaa Simo Häyhää, Saksan armeijaa, armeijavarusteita myyvää kauppaa ja perussuomalaisia.

Hyvinkään ampumisen kaltaisia hirmutekoja tullaan näkemään tulevaisuudessa yhä enemmän, arvioi Tampereen yliopiston terveydenhuollon hallinnon dosentti Matti Rimpelä. Hän tarttuu olennaisiin kysymyksiin.

Rimpelän mukaan ampumatapauksen syyt löytyvät nuorten miesten syrjäytymisestä. ”Meillä jää joka vuosi 2000 poikaa 16-17-vuotiaana koulutuksen ja työn ulkopuolelle seikkailemaan maailmaan, jossa ei ole välttämättä yhtään aikuista, johon olisi läheinen kontakti, ja kukaan ei pääse niin lähelle, että tajuaisi mitä heidän päässään liikkuu.”

”Kun tämä massa on riittävän suuri, niin sieltä tulee näitä hirmutekojakin kasvavassa määrin tulevaisuudessa.” Rimpilän mukaan ampujan motiiveilla ei ole loppujen lopuksi kovinkaan suurta merkitystä. ”Todennäköisesti tulee esiin, että hänellä on ollut vähän kurjaa aikaisemminkin ja hän on ajautunut taistelupelien ja netin maailmoihin.”

Rimpelän mukaan kaikki keskeiset indikaattorit kertovat tällä hetkellä siitä, että yhä useammalla lapsella ja nuorella menee yhä huonommin. Ongelmaan ei ole puututtu riittävän tehokkaasti, vaikka se on ollut tiedossa jo 20 vuotta. ”Otetaan esimerkiksi se, että meillä on riittänyt noin 400 miljoonaa euroa uutta rahaa lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle ja perhetyön tukemiseen ei juuri lainkaan.”

Toivottavasti Rimpelän ennuste yhä lisääntyvistä hirmuteoista ei sentään toteudu. Se edellyttää jeesustelun sijasta ripeitä poliittisia toimenpiteitä, muun muassa lopun tekemistä jokavuotisesta nuorisotyöttömyyden kasvusta.