Tähtäimessä koko Lähi-itä (13.9. 02)

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

USA:n hyökkäyksellä Irakiin ei ole mitään tekemistä
terrorismin torjumisen, Irakin väitettyjen joukkotuhoaseiden tai edes
sinänsä Saddam Husseinin tunnetusti julman sortohallinnon kaatamisen
kanssa. George W. Bushin hallinnon haukkojen tavoitteena on koko Lähi-idän
poliittisen asetelman muuttaminen mieleisekseen ja USA:n öljyetujen
turvaaminen. Saddamin kaatamisen on määrä olla vain ensimmäinen
askel tässä.

Argumentteja Lähi-idän poliittisen uudelleenmuotoilun puolesta
on haukkojen piirissä esitetty jo vuosien ajan, mutta nyt ajatuksen
toteuttaminen nähdään ”terrorisminvastaisen sodan”
varjolla mahdolliseksi. Ajatuksen takana ovat muun muassa varapresidentti
Dick Cheney, puolustusministeri Donald Rumsfeld, apulaispuolustusministeri
Paul Wolfowitz, ulkoministeriön vahva mies John Bolton ja eräät
muut haukat, joilla on nyt yliote USA:n ulkopolitiikassa.

Haukkojen mukaan Irak on vain palapelin ensimmäinen pala. Saddamin
kukistamisen jälkeen USA:lla on enemmän voimaa toimia Syyriaa
ja Irania vastaan, ratkaista Palestiinan konflikti Israelia tyydyttävällä
tavalla ja olla vähemmän riippuvainen Saudi-Arabian öljystä.

Tämä ajattelu on lisääntyvästi tunkenut esiin
Irakin vastaisen hyökkäyksen perusteluissa, ja aineksia tästä
strategiasta oli muun muassa varapresidentti Cheneyn elokuussa sotaveteraanien
kokouksessa pitämässä puheessa.

Cheneyn mukaan Saddamin kaataminen ”saisi aikaan monia hyötyjä
alueelle” ja lisäisi USA:n kykyä edistää Israelin
ja palestiinalaisten rauhanprosessia ”Kun vakavin uhka eliminoidaan,
alueen vapautta rakastavilla kansoilla on tilaisuus edistää arvoja,
jotka voivat tuoda kestävän rauhan.”

Argumentit eivät ole yhtenäisiä. Erilaisia arvioita esitetään
muun muassa siitä, kuinka laajaulotteinen ja nopea muutos Lähi-idässä
olisi aikaansaatavissa hyökkäämällä Irakiin.

Maltillisemman näkemyksen mukaan hyökkäys Irakiin olisi
viesti koko muulle alueelle ja tekisi selväksi, että USA on valmis
käyttämään yksipuolisesti sotilaallista voimaansa saavuttaakseen
tavoitteensa.

Jyrkempiä näkemyksiä esitettiin muun muassa Rand Corporationin
heinäkuussa Pentagonin neuvoa-antavalle ryhmälle (Defense Policy
Board) esittämässä selonteossa. Ryhmää johtaa johtava
haukka

Richard Perle

. Selonteon mukaan USA:n pitäisi esittää
Saudi-Arabian hallitukselle uhkavaatimus suhteiden katkaisemisesta militanttiin
islamismiin tai muuten USA miehittäisi sen öljykentät ja
jäädyttäisi sen merentakaiset varat. Selonteossa Irakia kutsuttiin
”taktiseksi navaksi ja Saudi-Arabiaa ”strategiseksi navaksi”.

Washingtonilaisen Lähi-idän politiikan instituutin varajohtaja
Patrick Clawson väittää, että USA:lle myötämielinen
Irak johtaisi USA:n ja Saudi-Arabian liiton uudelleenarviointiin ja Palestiinan
konfliktin pahenemiseen. USA:lle ystävällinen Irak, maailman toiseksi
suurimpien öljyvarojen haltija, muodostaisi vaihtoehdon Saudi-Arabialle
USA:n joukkojen tukikohtana. Irakin öljyvarat tekisivät maailman
suurimmasta öljynviejästä Saudi-Arabiasta vähemmän
tärkeän öljyn hinnoittelussa. Eräiden muiden arvioiden
mukaan USA:n kanssa liittoutunut Irak voisi vähentää Saudi-Arabian
pitkään dominoiman Opecin vaikutusta öljyntoimituksiin ja
-hintoihin. ”Olisimme paljon enemmän voima-asemassa saudien suhteen”,
Clawson sanoo.

Joidenkin haukkojen visiossa nähdään potentiaalisia muutoksia
myös Syyriassa ja Iranissa. Irakin vastaisen hyökkäyksen
sivutuotteena Iranissa voisi kärjistyä pitkäaikainen valtataistelu
uskonnollisten johtajien ja presidentti

Mohammad Khatamin

kesken.
Syyrian USA:n voimannäyttö voisi pakottaa lopettamaan tukensa
libanonilaiselle, Israelia vastustavalle Hizbollah-sissiliikkeelle.

Kaiken kaikkiaan strategialla tähdätään myös
siihen, että USA-myönteinen Irak tekisi alueesta turvallisemman
Israelille. Niinpä strategian innokkaimmat puolestapuhujat ovat myös
Israelin oikeiston vankimpia tukijoita.