Talouselämä kaipaa kansanvaltaa
Kotimaisen tuotannon ulosliputus jatkui vuonna 2007. Erityisen kiivas tahti on ollut metsäteollisuudessa, jossa sekä UPM-Kymmene että Stora Enso ilmoittivat merkittävistä tuotannon alasajoista. Stora Enson saneeraukset koskettavat kipeimmin Kymenlaaksoa ja Kemijärveä, UPM:n puolestaan Kajaania ja Tampereen seutua.
Tutkija Ritva Pitkäsen mukaan syynä ei ole suomalaisen tuotannon heikko kannattavuus. Hänen viime vuoden lopulla julkaistu tutkimuksensa osoittaa, että oman pääoman tuottoasteella mitattuna suomalaisyritysten ulkomaanyksiköt ovat tuottaneet heikommin kuin kotimaassa toimivat yritykset keskimäärin.
Ulkomaisilla sijoituksilla etsitäänkin parempien tuottojen sijasta markkina-asemia ja markkinavoimaa, jolla vaikuttaa markkinaehtoihin, kuten tuotteisiin tai hintoihin. Monikansallisilla konserneilla on myös parempia mahdollisuuksia siirtää voittojaan maasta toiseen ja järjestellä omistussuhteita verotuksen ja voitonjaon kannalta optimaalisesti.
Monikansallisten yritysten valtapeliä
Ritva Pitkäsen ja Pekka Sauramon tekemä ja vuonna 2005 julkaistu tutkimus Pääoman lähtö – suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja tulopolitiikka selvitti, miten suomalaiset firmat sijoittivat ulkomaille yrityskauppoina vuosina 1995-2003 noin 40 miljardia euroa ja loivat yli 200 000 työpaikkaa maamme rajojen ulkopuolelle.
Uusimmassa tutkimuksessaan Suomalaisyritykset maailmalla – tuottiko pääoma? Pitkänen perehtyi vielä tarkemmin suoria sijoituksia koskevaan talousteoriaan sekä kansainvälisiin tilastoihin.
– Itse yllätyin siitä, miten sekä suomalaiset että kansainväliset suorat sijoitukset ovat muutamien suurten yrityskauppojen määrittämiä. Ne ovat yhä enemmän suurten monikansallisten yritysten valtapeliä, jolla jaetaan markkinoita uudelleen, sanoo Pitkänen. Hänen mukaansa ulkomaisilla sijoituksilla harvoin rakennetaan mitään uusia tuotantolaitoksia.
Suomalaisten tekemät sijoitukset eivät ole olleet järin kannattavia ainakaan tuottavuuden näkökulmasta. Pitkänen pitää tätä hieman outona, koska yritysten toimintahan lähtee siitä, että tehtävänä on voiton tuottaminen omistajille. Usein tämä yritysten ja omistajien kannalta keskeinen kriteeri ei näytä toteutuvan.
Tutkimuksilla on väliä
Taloustieteessä lähdetään pitkälti siitä, että kyseessä on niin sanottu objektiivinen tiede, jossa tutkitaan tosiasioita ilman, että otetaan mihinkään kantaa. Ritva Pitkänen näkee asian toisella tavalla.
– Taloustiede on mitä yhteiskunnallisin tiede. Jos esimerkiksi ajatellaan, että markkinat toimivat ja markkinavoimat säätelevät taloudelliset ratkaisut kaikkien kannalta parhaaseen suuntaan, niin sehän on jo kannanotto yhteiskunnan rakenteisiin.
Tutkimus ei ole turhaa. Se, että tiedetään miten asiat ovat, on Pitkäsen mukaan vastarinnan järjestämisen kannalta tärkeää. Faktat tuovat uskottavuutta.
Ritva Pitkänen pohtii, miten tutkimuksilla on myös ollut vaikutusta kriittisen keskustelun herättämisessä. Hän ottaa esimerkiksi Pekka Sauramon tutkimukset siitä, miten niin sanottu funktionaalinen tulonjako on laman jälkeen muuttunut pääoman hyväksi palkkojen kustannuksella.
Pääoman lähtö -tutkimuksessa esitettiin tulokset siitä, miten funktionaalisen tulonjaon muutos yhdistyneenä alhaiseen investointiasteeseen on synnyttänyt yrityksille suuren ylijäämän, joka on käytetty suurelta osin ulkomaisiin sijoituksiin. Tämä on herättänyt ay-liikkeessä jossain määrin keskustelua siitä, onko harjoitettu maltillinen palkkapolitiikka johtanut työllisyyden ja investointien kannalta toivottuun tulokseen.
Valtio-omistaja reagoimaan
Kemijärvelle on Stora Enson päätöksen jälkeen noussut laaja kansanliike sellutehtaan puolesta. Takavuosina vastaavat tuotannonsiirtohankkeet ovat jatkuvasti nostaneet ihmisiä vastarintaan. Kotimaisen tuotannon ja työllisyyden puolesta ovat menestyksekkäästi taistelleet muun muassa Pro Koskenkorva- ja Pro Sinappi-liikkeet.
Ritva Pitkäsen mielestä Stora Enson tapauksessa pitää valtio-omistajaa painostaa reagoimaan vielä nykyistäkin jykevämmin.
– On lapsellista sanoa, että kaikki omistajat ovat samassa asemassa ja ettei suuromistaja saa käyttää valtaansa. Tosiasiassa yritykset toimivat juuri siten. Sillä joka omistaa enemmän on myös enemmän valtaa yrityksessä, sanoo Pitkänen.
Talouselämä keskittynyttä
Suomalainen talouselämä on keskittynyt muutamalle suurelle yritykselle ja niiden tekemät ratkaisut heiluttavat koko kansantaloutta. Ritva Pitkäsen mielestä tämä on huolestuttavaa.
– On täysin uskolle perustuvaa se taloustieteen perusteista lähtevä olettamus, että markkinat ohjaisivat näiden muutamien tahojen toimintaa niin, että se olisi kansalaisten etujen mukaista. Miksi muutama ihminen saa päättää siitä, mihin suomalaisten työn tulokset käytetään, kun tuloksena on vain tappiota ja verotulojen ja työpaikkojen menetyksiä? kysyy Pitkänen ja peräänkuuluttaa talouteen kansanvaltaa, demokratiaa.
On totta kai selvää, että yrityselämässä pitää ottaa riskejä ja virheitäkin tapahtuu. Mutta Ritva Pitkäsen mielestä on kohtuutonta, että parin henkilön päätöksellä voidaan kansainvälisillä yrityskaupoilla tuhlata miljardeja vero-euroja.
MARKO KORVELA
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
