Tarina kunniallisesta ja aivan tavallisesta suomalaisesta miehestä

Sinä aamuna Petteri heräsi levottomana. Oli päivistä pelottavin. Maa oli syöksymässä täyttä kyytiä kohti anarkiaa ja rappiota. Sen varma merkki oli se, että tunnolliset työntekijät eivät aikoneet tehdä lainkaan ylitöitä. ”Jos ei työnteko maistu, niin sijoittaisitte osakkeisiin, kuten muutkin normaalit ihmiset”, Petteri rääkäisi viime voimillaan ulos ikkunasta. Megafonilla olisi saanut äänen kuulumaan kauemmas, mutta pelkästään sen pitelemisestä tuli niin vastenmielisiä puistatuksia. Megafonista on lyhyt matka kommandopipoon, banderollikankaisiin ja lopulta veganismiin, Petteri järkeili!

Keittiössä kahvinkeitin tiputti kaikessa rauhassa mustaa nestettä syvänsiniseen kuppiin. Tässä keittiössä ei kukkakaalipirtelöä nautittaisi, se on varma! Petteri laskeutui alas suvun perintönä hänelle kulkeutuneeseen maakellariin, jonka nurkassa pienoisydinreaktori hyrskytteli iloisena. Pakastimesta löytyi omakätisesti metsästettyä sukupuuttoon kuolleen eläimen lihaa paahtoleivän päälle. Pitäisikin käydä viikonloppuna veljen uraanikaivokselta vähän uutta polttoainetta ...