Tarua ja totta Berliinin muurista

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 38 / 16.10.2009

Suomenkin valtamedia on jo hyvissä ajoin käynnistänyt propagandamasiinansa valmistautuessaan muistelemaan 20 vuotta sitten 9. marraskuuta 1989 tapahtunutta Berliinin muurin murtumista. Kaikki kylmän sodan kliseet vapaasta maailmasta ja kommunistisesta tyranniasta kaivetaan esille ja yksinkertaistettua tarinaa siitä, miksi muuri pystytettiin, tullaan toistamaan. Sen mukaan Itä-Berliinin kommunistit rakensivat muurin estääkseen sorrettuja kansalaisiaan pakenemasta Länsi-Berliiniin ja vapauteen. Miksi? Koska kommarit eivät halua ihmisten olevan vapaita ja tietävän ”totuutta”.

Mutta muitakin syitä oli. Ja jottei tarvitsisi turvautua kommunistien mielipiteisiin, referoidaan kuuluisaa yhdysvaltalaista kirjailijaa ja historiantutkijaa William Blumia.

Blum muistuttaa, että ennen muurin pystyttämistä tuhannet itäberliiniläiset olivat matkustaneet joka päivä töihin Länsi-Berliiniin ja sitten palanneet illaksi kotiinsa itään, joten heitä ei selvästikään pidetty idässä vastoin tahtoaan.

Blumin mukaan muuri rakennettiin ennen kaikkea kahdesta syystä:

Länsi kiusasi itää voimakkaalla kampanjalla DDR:n hallituksen kustannuksella koulutettujen akateemisten asiantuntijoiden ja ammattitaitoisten työläisten värväämiseksi länteen. Tämä johti lopulta vakavaan työvoima- ja tuotantokriisiin idässä. Yhtenä osoituksena tästä New York Times kertoi vuonna 1963: ”Länsi-Berliini kärsi taloudellisesti muurista menettämällä noin 60000 ammattitaitoista työntekijää, jotka olivat päivittäin matkustaneet Itä-Berliinissä sijainneista kodeistaan Länsi-Berliinissä sijanneille työpaikoilleen.”

1950-luvun aikana Länsi-Saksassa toimineet yhdysvaltalaiset kylmän sodan asiantuntijat panivat toimeen DDR:n vastaisen sabotaasi- ja horjutuskampanjan, jonka tavoitteena oli suistaa maan talous ja hallintokoneisto raiteiltaan. CIA ja USA:n muut tiedustelupalvelut värväsivät, varustivat, kouluttivat ja rahoittivat saksalaisia aktivistiryhmiä ja henkilöitä lännestä ja idästä suorittamaan tekoja, jotka kattoivat kirjon terrorismista nuorisorikollisuuteen. Mikä tahansa oli sallittua itäsaksalaisten elämän tekemiseksi vaikeaksi ja heidän hallitusta kohtaan tuntemansa lojaalisuuden heikentämiseksi.

Se oli merkittävä hanke. USA ja sen agentit käyttivät räjähteitä, tuhopolttoja, oikosulkuja ja muita menetelmiä vahingoittaakseen voimalaitoksia, telakoita, kanavia, satamia, julkisia rakennuksia, huoltoasemia, julkista liikennettä, siltoja jne. He suistivat kiskoilta tavarajunia vahingoittaen vakavasti henkilökuntaa, he polttivat tavarajunan lastina olleita autoja ja tuhosivat toisten laitteistot.

He käyttivät happoa tehtaiden elintärkeiden koneiden vaurioittamiseksi, panivat hiekkaa tehtaan turbiiniin aiheuttaen sen pysähdyksen, sytyttivät tuleen kattotiiliä ja kaakeleita valmistaneen tehtaan, tappoivat myrkyttämällä osuustoimintatilojen 7000 lehmää ja lisäsivät saippuaa DDR:n kouluille tarkoitettuun maitojauheeseen.

USA:n agenttien toimiin kuului myös väärennettyjen verolappujen ja väärennettyjen hallituksen direktiivien lähettäminen sekasorron ja tehottomuuden lietsomiseksi teollisuudessa ja ammattiliitoissa. Ja toisaalta hajupommien laukaiseminen poliittisten kokousten keskeyttämiseksi.

He yrittivät häiritä Itä-Berliinissä vuonna 1973 pidettyä nuorisofestivaalia lähettämällä väärennettyjä kutsuja ja vääriä lupauksia ilmaisesta majoituksesta ja pöytävarauksista sekä vääriä ilmoituksia peruutuksista jne. He myös suorittivat hyökkäyksiä osanottajia vastaan räjähtein, palopommein ja lamaannusta aiheuttavin pistoksin.

Sabotaasi- ja horjutustoimista kerrotaan yksityiskohtaisesti Blumin kirjassa ”Killing Hope: US Military and CIA Interventions Since World War II”.

Koko 1950-luvun ajan DDR ja Neuvostoliitto esittivät toistuvasti valituksia jälkimmäisen entisille liittolaisille ja YK:lle sabotaasi- ja vakoiluaktiviteeteista ja vaativat niiden Länsi-Saksassa sijainneiden toimistojen sulkemista, joiden ne katsoivat olevan vastuussa näistä toiminnoista. Valitukset kaikuivat kuuroille korville. Niinpä DDR alkoi tiukentaa pääsyä maahan lännestä ja toisaalta omien kansalaistensa aivo- ja työvoimavuotoa länteen. Tiukentamisen huipentumana pystytettiin Berliinin muuri.

Vuonna 1999 USA Today -lehti kertoi: ”Kun Berliinin muuri murtui, itäsaksalaiset kuvittelivat vapaata elämää, jossa kulutustavaroita olisi yltäkylläisesti ja vaikeudet lakanneet. Kymmenen vuotta myöhemmin merkittävä 51 % itäsaksalaisista sanoo, että he olivat onnellisempia kommunismin aikana.”

ERKKI SUSI