Teatteriperheessä kasvanut Lauri Maijala vietti lapsena paljon aikaa teatterin katsomossa, eikä pelkästään lastennäytelmissä: hän näki draamoja, joissa monenlainen kurjuus, väkivalta ja vääryydet iskivät vasten kasvoja.

– Ihmiselämän pimeä ja pelottava puoli tuli minulle teatterissa paljon tutummaksi kuin olisi tullut vaikkapa tv:tä katsomalla, Maijala pohtii.

Helsingin Kaupunginteatterin vahvat draamat jäivät mieleen – eräästäkin näytelmästä kohtaus, jossa hänen isänsä Seppo Maijala pilkkoo kirveellä näyttelijäkollega Antti Litjaa. Tärkeä avainkokemus oli Elefanttimies-näytelmä KOM-teatterissa.

– Elefanttimiestä esittänyttä Jani Volasta potkittiin oikein olan takaa. Se oli järkytys. Mietin, minkä takia toiset kiusaavat ihmistä, joka ei ole tehnyt heille mitään pahaa. Ja sitten kun hänet hyväksytään, kaikki haluavat hyötyä hänestä, Maijala kuvailee.

Tällaisista kokemuksista Maijala nykyään teatteriohjaajana ammentaa. Tärkeitä vaikutteiden antajia ovat olleet myös musikaalit, etenkin Les Miserables, joka perustuu Victor Hugon Kurjat-romaaniin. Maijala näki sen jopa kymmeniä kertoja. Kurjuuden lisäksi siihen kuuluu kamppailua, joka vetosi pikku-Lauriin.

– Siinä ihastutti ja vihastutti ennen kaikkea vallankumouksellisten tarina ja punalippujen heiluttaminen.

Maijalan mielestä lapsille pitäisi nykyäänkin voida näyttää rajujakin näytelmiä, jos halutaan saada heidät kiinnostumaan teatterista.

Maijala näki eriarvoisuutta teatterin lisäksi myös tosielämässä 1990-luvun Helsingissä. Maunulan ala-asteella erottuivat rikkaiden ja köyhien lapset.

– Samaistuin niihin, jotka olivat heikoimmassa asemassa, vaikka en osannut hahmottaa sitä köyhyydeksi. Luokallamme oli myös yksi kehityshäiriöinen tyttö, jota kiusattiin. Olin ainoita, jotka puolustivat häntä. Kotonakin oli muistutettu, että ei kaikilla mene yhtä hyvin kuin meillä.

Turha kohu Mannerheimista

Lukioikäisenä Maijala innostui KOM-teatterin ja Agit-Propin levyistä ja keskusteli politiikasta luokkatovereidensa kanssa. Steiner-koulusta, jota hän silloin kävi, hän löysi myös hengenheimolaisensa. Tuona aikana syntyi Teatteri Rujo, jossa Maijala ja hänen nykyinen avopuolisonsa Linda Wallgren olivat keskeisiä voimia. Rujon esityksiin kuului muun muassa Lapualaisooppera, jossa Maijala näytteli Vihtori Kosolaa.

Ensimmäisiä Maijalan ohjaustöitä oli hänen Rujolle ohjaamansa Georg Büchnerin Woyzeck, jota hän luonnehtii itselleen ehkä maailmankirjallisuuden tärkeimmäksi näytelmäksi. Se on tarina köyhästä miehestä, joka suostuu koekaniiniksi mielivaltaisia kokeitaan tekevällä lääkärille.

– Siinä on tiivistetysti se, mitä näytelmältä toivon. Se on samaan aikaan raju, runollinen ja hauska, siinä on vahva etiikka ja väite. Haluaisin tehdä sen vielä uudestaan.

Kohutuin Rujon näytelmistä oli nimeltään Mannerheim eli lapsistasi ei mitään. Siinä joukko elokuvatuottajia, ohjaajia, historiankirjoittajia ja menneiden ja nykyisten aikojen poliitikkoja yritti ottaa Mannerheimia kukin eri tavalla omakseen. Mannerheim kulki näyttämöllä ja pyysi, että hänen annettaisiin levätä rauhassa. Kohu syntyi siitä, että näytelmässä esiintyi myös teatteriryhmä, joka yritti tehdä pilkkaa Mannerheimista, epäonnistuen siinä surkeasti. Jotkut ottivat fiktiivisen pilkanteon lapsiinsekaantumisjuttuineen tosissaan.

– Yhdestä yksityiskohdasta revittiin lumipalloefekti, jota oli mahdotonta yrittää hallita. Koulullekin tuli uhkauskirjeitä. Median vastuu kohun lietsomisessa oli suuri, Maijala sanoo.

Tuntematon sotilas ilman sankaruutta

Mannerheim-näytelmä ei varsinaisesti käsitellyt Suomen historiaa, vaan kritisoi sankarihahmoilla ratsastamista. Hivenen samoja teemoja Maijala käsitteli tuoreimmassa teoksessaan, Oulun kaupunginteatterissa menneenä talvena nähdyssä Tuntematon sotilas –oopperassa.

Maijalan mukaan monet viralliseen sotaliturgiaan kriittisestikin suhtautuvat näkevät Väinö Linnan romaanissa suomalaisen sotilaan sankaritarinan. Maijalan mielestä romaani ei ole sellainen.

– Se kertoo ihmisistä, jotka joutuvat tekemään epäinhimillisiä tekoja epäinhimillisissä olosuhteissa. He pelkäävät, huutavat äitiä, eivät ole sankareita nähneetkään, Maijala korostaa.

Tämä oli Maijalan teoksessa keskeinen lähtökohta. Hän halusi tehdä hahmoista sellaisia, ettei heihin voitaisi suhtautua kuin rock-tähtiin. Maijala toi oopperassa myös esiin Linnan vihan sotapropagandaa kohtaan ja rivimiesten syyttömyyden tragediaan.

Oopperan tekeminen oli Maijalalle mieluista.

– Nautin siitä, että näyttelijä-laulajat esittivät ensin aarian ja sen jälkeen juoksivat 60-kiloinen konekivääri selässään. Hekin näyttivät nauttivan siitä, Maijala hymyilee.

Monipuolinen Maijala on ohjannut teatterin ja oopperan lisäksi myös yhden elokuvan, Juoppuhullun päiväkirjan (2012).

– Se kertoo ilmiöistä, joista moni mieluummin kääntää kasvonsa pois, koska ne ovat liian ahdistavia tai masentavia. Minua ne kiehtovat juuri sen takia. Pakkohan niistä on puhua, Maijala sanoo.

Vallankumous alkaa syksyllä

Klassikoista Maijalalle rakkaimpia Woyzeckin ohella ovat Tšehovin teokset. KOM-teatterissa viime vuonna nähty, Maijalan ohjaama Kolme sisarta osui lujasti tähän päivään. Se kuvaa koulutettuja, sivistyneitä, hyvinvoivia ihmisiä, jotka näkevät, että maailma on menossa huonoon suuntaan, mutta eivät osaa tehdä mitään sen hyväksi.

– Koin sen kuvaavan pöhöttynyttä keskiluokkaa, joka ulkoistaa kaiken muutoksen mahdollisuuden jollekin toiselle, Maijala määrittelee.

Maijalan ura KOM-teatterissa jatkuu uudella tavalla, kun hän aloittaa elokuussa teatterin taiteellisena johtajana yhdessä Juho Milonoffin kanssa.

– KOMiin on tosi kiva tulla, koska siellä on valmiina hieno yhteisö. Odotan, että päästään tekemään yhdessä hienoja juttuja, jotka kiehtovat, provosoivat, naurattavat, ahdistavat, ällöttävät ja ihastuttavat.

Syksy käynnistyy KOMissa komeasti Juha Siltasen käsikirjoittamalla ja Maijalan ohjaamalla Vallankumous-näytelmällä. Lähtökohtana on eräiden tolstoilaisten yritys aloittaa vallankumous etuajassa kesäkuussa 1917: Juristi Jean Boldt ja muotiliikkeen pitäjä Josefina ”Sisar” Huttunen valtasivat 200 kannattajansa kanssa Helsingin Tuomiokirkon 18 tunniksi, kunnes santarmit ryntäsivät sisään. Valtaajien tunnukset kuulostavat edelleen ajankohtaisilta:

”Pankkien rahat kansalle! Maailmanlaajuinen veljeys voimaan heti! Eläinkokeet lopetettava! Oikeuslaitos on pääoman kätyri!”

– Mikäs sen parempi aihe aloittaa syksy KOM-teatterissa kuin tekemällä vallankumous, Maijala myhäilee.