Tehometsätalous uhkaa ilvestä

Helsingin yliopiston tuore tutkimus nostaa esiin vakavan ja pitkään kyteneet ongelman: tehometsätalous yksinkertaistaa metsärakennetta, vähentää lahopuun määrää ja voi heikentää ilveksen elinoloja nopeasti. Ilves on sopeutuvainen suurpeto, mutta sen menestys ei ole itsestäänselvyys – se on sidoksissa metsien monimuotoisuuteen, maaston vaihtelevuuteen ja riittävään suojan määrään.

Uusi tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä, ja se perustuu vuosien 2016–2020 aineistoon poronhoitoalueen eteläpuolelta. Aineisto kerättiin vapaaehtoisten metsästäjien ylläpitämistä riistakolmioista ja sitä analysoitiin yliopistossa kehitetyllä tilastollisella mallilla. Malli mahdollisti samanaikaisen tarkastelun sekä ilveksen elinympäristövalinnoista, että sen suhteesta saaliseläimiin.

Jo tutkimuksen alkuasetelma paljastaa, että ilves ei ole vain metsien satunnainen kulkija. Tutkimuksen mukaan ”ilves liikkuu ketterästi Suomen vaihtelevassa elinympäristöjen mosaiikissa, mutta suosii silti selvästi lahopuuta sisältäviä metsiä ja maastoltaan vaihtelevia alueita.”  Ilveksen elinympäristövaatimukset ovat tarkkoja ja sidoksissa metsän rakenteelliseen monimuotoisuuteen.

Ilves tarvitsee lahopuuta ja piilopaikkoja – tehometsätalous vie molempia

Ilves saalistaa väijymällä. Se hiipii lähelle, odottaa oikeaa hetkeä ja hyödyntää maaston tarjoamaa suojaa. Lahopuu, kaatuneet rungot ja epätasainen maasto ovat sille elintärkeitä. Kun metsätalouden käytännöt tasoittavat maastoa, poistavat lahopuun ja muuttavat metsät yhden puulajin kasvatusalueiksi, ilveksen mahdollisuudet menestyä heikkenevät.

”Monimuotoisten metsien suojeleminen on siis samalla ilveksen tulevaisuuden turvaamista”, sanotaan tutkimuksessa.

Ilveksen elinympäristö ei ole vain pinta-alaa. Se on laatua, rakennetta ja ekologista rikkautta. Kun nämä katoavat, katoaa myös ilveksen kyky selviytyä.

Saaliseläimet ohjaavat ilveksen liikettä – etelässä peurat, pohjoisessa jänikset.

Ilveksen saalistuskäyttäytyminen vaihtelee alueittain. Pohjoisemmilla alueilla ilves suosii samoja ympäristöjä kuin metsäjänis. Etelä-Suomessa tilanne on toinen: valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden runsas määrä houkuttelee ilveksiä samoille alueille, myös ihmisen muokkaamiin ympäristöihin.

Avoimilla alueilla saalistaminen on kuitenkin vaikeaa. Tutkija Francesca Malcangi kuvaa tilannetta näin:

”Etelä-Suomessa ei ole harvinaista nähdä ilvestä syömässä peuraa avoimella pellolla. Luultavasti ilves pystyy hyödyntämään pellon reunalla olevaa metsää päästäkseen lähemmäs saalista ja onnistuu lopulta, koska tilaisuuksia on niin usein”, sanoo Tutkija Francesca Malcangi Helsingin yliopiston Lammin biologiselta tutkimusasemalta (30.3.2026).

Malcangin tutkimus on inspiroinut myös tietokonepelin, jossa pelaajat voivat itse kokea, miten ilveksen metsästys vaikeutuu avoimilla alueilla. Pelillistäminen – eli ilmiöiden mallintaminen pelin muodossa – avaa ekologisia prosesseja uudella tavalla.

Suomen kokemus kiinnostaa Euroopassa – ilves palautetaan luontoon Iso-Britanniassa

Ilveksen sopeutumiskyky ja ihmisen kanssa rinnakkain eläminen kiinnostavat myös kansainvälisesti. Iso-Britanniassa suunnitellaan ilveksen palauttamista luontoon, ja Suomen tutkimustieto tarjoaa hankkeelle arvokasta taustaa.

Tutkimuskoordinaattori John Loehr korostaa Suomen merkitystä: ”Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että suurpedon ja ihmisen rinnakkaiselo on mahdollista sekä luonnontilaisissa että ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Se on rohkaiseva esimerkki koko Euroopalle”, sanoo Loehr.

Suomen kokemus osoittaa, että suurpedot voivat palata osaksi ekosysteemejä, kunhan elinympäristöt ovat riittävän monimuotoisia ja saaliseläinkannat vakaat.

Ilves on osa laajempaa ekologista kokonaisuutta

Ilveksen menestys ei ole irrallinen ilmiö. Se kertoo metsien tilasta, luonnon monimuotoisuudesta ja siitä, millaisia arvoja yhteiskunta asettaa metsien käytölle. Kun metsärakenne yksinkertaistuu, kärsivät kaikki – ei vain ilves.

Tutkimus muistuttaa, että ekologinen monimuotoisuus ei ole ylellisyyttä, vaan välttämättömyys. Ilves on yksi niistä lajeista, jotka paljastavat, kuinka herkkä tasapaino metsissä vallitsee.

---