Terveydenhuolto on oikeus, ei etuoikeus

TAISTELUSSA YLEISEN, julkisin varoin rahoitetun terveydenhuollon puolesta ei ole kyse vain politiikasta, vaan ihmisarvosta, tasa-arvosta ja siitä, että kapitalismin kylmä ja laskelmoiva ote perustarpeistamme torjutaan. Hallituksen uusin kylmä ote on vuoden alusta nousseet terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkekorvausten alkuomavastuu.

SKP:n puheenjohtaja, eläkkeellä oleva lääkäri Liisa Taskinen tiivistää tässä lehdessä omalla palstallaan hurjasti kohonneita maksuja ja toteaa, että hallitus suorastaan pakottaa hyvinvointialueita nostamaan maksuja korkeimpaan mahdolliseen. Kommunistinen näkökulma terveydenhuoltoon on selkeä: sen pitää olla maksutonta, yleisesti saatavilla ja täysin suojattua markkinatalouden syövyttäviltä voimilta.

Kapitalistisessa Suomessa terveydenhuoltoa kohdellaan hyödykkeenä, joka on pikemminkin ostettava ja myytävä, kuin perusihmisoikeus. Tämä johtaa järjestelmään, jossa terveyttä ja henkeä pelastavien hoitojen saanti ei aina riipu lääketieteellisestä tarpeesta, vaan ihmisen taloudellisesta tilanteesta. Työväenluokkaiset perheet menevät konkurssiin hoitolaskujen takia ja samaan aikaan yksityiset lääkeyhtiöt ja terveystalot keräävät miljoonavoittoja.

Ajatus siitä, että hoidon saannin pitäisi riippua henkilökohtaisesta varallisuudesta, on barbaarinen. Yhteiskunnassamme kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan vuokran ja lääkärikäynnin välillä tai sen välillä, onko pöydällä ruokaa vai tarvittavat lääkkeet.

Perustuslain takaamia palveluja ei pystytä järjestämään.

VUODEN 2023 alusta voimaan tullut sote-laki on ennen kaikkea hallinnollinen uudistus. Palvelut valmisteltiin heikosti ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia heikennettiin merkittävästi. Hyvinvointialueiden rahoitus määriteltiin kuntien ilmoittamien menojen pohjalta, mutta ei täysimääräisenä. Huomioon ei otettu lainkaan jo aloitusvaiheeseen mennessä kumuloitunutta, noin kahden miljardin rahoitusvajetta ja siitä johtuvaa varsinkin perusterveydenhuollon kriisiytynyttä tilannetta. Hallitus näkee sote-uudistuksen lähinnä säästöohjelmana ja on asettanut hyvinvointialueille tiukat budjettiraamit ja vaatimukset alijäämien kattamisesta vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä on johtanut siihen, että perustuslain takaamia palveluja ei pystytä järjestämään.

Julkisesti rahoitetulla terveydenhuollolla varmistetaan, että jokaisella ihmisellä on taloudellisesta asemastaan riippumatta mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa. Lähtökohtana terveyspalveluissa on aina oltava ihmisten palveluntarve ja sen varmistaminen, että heillä on todellinen mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan palveluita. Tämän on mentävä ohi budjettiraamien tai vuositason budjeteissa määriteltävien tulostavoitteiden. Hyvinvoinnilla ei saa olla hintalappua.
Julkisten terveyspalveluiden heikentäminen leikkaamalla ja yksityistämällä on lopetettava. Julkisia terveyspalveluja on laajennettava, niitä on parannettava, eikä niitä saa yhtiöittää. Palvelujen kilpailutuksessa on huomioitava kokonaisuus, joka on toteutettava asiakaslähtöisesti. Hinta ei saa olla tärkein tekijä. Jo yksityistettyjen palveluiden palauttaminen asteittain julkisiksi on otettava tavoitteeksi.

Terveydenhuolto on ihmisoikeus, ja taistelu sen yleisen saatavuuden puolesta on taistelua oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja tasa-arvon puolesta. Vaatimus on, että terveyspalvelujen yksityistäminen lopetetaan ja asiakasmaksut poistetaan lopulta kokonaan. Ei enää kompromisseja, ei enää puolittaisia toimenpiteitä. Vain järjestelmä, joka palvelee kaikkia tasavertaisesti, riittää!