Tiedonantaja-tapahtuma ja porvarillinen media

Vielä on kesää jäljellä mutta pikkuhiljaa alkavat katseet suuntautua kohti syksyn toimintoja. Heti syyskuussa onkin Tiedonantaja–tapahtuma joka toivottavasti antaa pontta uusiin ponnistuksiin työkansan puolesta.

Tiedonantaja–tapahtumasta onkin sitten hyvä aasinsilta siirtyä pohtimaan median roolia työssämme. Taas kerran surkeasti menneiden vaalien jälkeen osa kommunisteista pakeni median selän taakse. Seliteltiin kuinka media sortaa meitä ja nostaa perussuomalaisia ja kyllä me olisimme pärjänneet jos meitä kohdeltaisiin tasapuolisesti.

Mitä ne tämmöiset puheet oikein ovat – hei haloo nyt kaikki kommunistit? Olemmeko tosiaan vajonneet niin alas, että huudamme surkeaan tilanteeseen apua kapitalisteilta? Kun emme itse kykene saamaan työväenjoukkojen ja vähäväkisen kansan luottamusta omilla toimillamme, niin me rukoilemme apua kapitalistien lippulaivojen Erkon ja Alma-median konserneilta. Minusta on perin outoa, että me haluamme kaataa ja kumota kapitalistisen järjestelmän, mutta samaan hengenvetoon pyydämme heiltä apua heidän kaatamisekseen. Onko niin, että kapitalistien on tehtävä vallankumouskin meidän puolesta?

Entä jos jostain syystä porvarillinen media alkaisi meitä suosia? Eikö silloin meidän jokaisen kommunistin pitäisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltämme emmekö olekaan enää vallankumouksellisia kun oikeisto kohtelee meitä silkkihansikkain. Yleisradio on sitten asia erikseen. Sieltä meidän tulee vaatia demokraattista kohtelua ja väitän, että 0.3 % puolueeksi saamme sen media-ajan joka meille kuulukin.

Nyt tietysti sanotaan, että kirjoitathan itsekin AL:n ja Uuden Suomen blogeihin ja juttujasi julkaistaan pilvin pimein paikallislehdissä. Siinä vain on se vissi ero, että totta kai kommunistien tulee ujuttaa juttujaan joka paikkaan saadaksemme asiallemme näkyvyyttä, mutta siinä ei suinkaan ole kyse siitä, että porvarillinen media olisi ottanut meidät syleilyynsä.

Netin tulon myötä on myös meille kommunisteille avautunut aivan kuin varkain kanava jonka kautta me voimme tavoittaa isot massat ihmisiä. Sen sijaan, että me hyödyntäisimme tuota mahdollisuutta laajasti, monet kommunistit kieltäytyvät osallistumasta noihin foorumeihin, miksi kysyn minä? Ensin ruikutetaan miten media sortaa ja sitten kun avautuu mahdollisuus, niin siitä kieltäydytään. Mitä se tällainen peli oikein on?

Meillä on lukematon määrä erinomaisia kirjoittajia, mutta valitettavasti he kirjoittavat vain omissa blogeissaan itsensä iloksi ja toisten kommunistien luettaviksi, ja suurin osa kansasta on autuaan tietämättömiä näiden blogien olemassaolosta – mitä tuhlausta tuollainen onkaan.

Tiedonantaja–tapahtumasta on luotava tilaisuus, jossa ruoditaan perin pohjin mitkä ovat ne keinot millä pääsemme murtautumaan ihmisten tietoisuuteen. Tehdään tapahtumasta tilaisuus josta saadaan väkeviä eväitä arjen työhön. Juhlapuheiden, korulauseiden ja ylenmääräisten kokousten sijasta on käärittävä hihat ja mentävä ihmisten arkeen. Siinä työssä jokaiselle löytyy kyllä oma paikkansa.