Torpan pojasta kansainväliseksi ay-johtajaksi – Mauri Perä täyttää 90 vuotta

Joulukuussa 90 vuotta täyttävä Mauri Perä on suomalaisen työväenliikkeen pitkäaikainen vaikuttaja, jonka elämäntarina kulkee torpan pihapiiristä rakennusmaille, ay‑liikkeen johtotehtäviin ja kansainvälisiin neuvottelupöytiin. Tiedonantajan joulukuun sanomalehtiversiossa julkaistavat jutut, jotka ilmestyvät myöhemmin myös digilehdessä, piirtävät kuvan miehestä, jonka elämänkaari heijastaa suomalaisen työväenluokan sitkeyttä ja solidaarisuutta.

Perä syntyi 1930‑luvun alussa Koskenpään Uuttananjärven rannalla torppariperheeseen. Lapsuuden niukkuus ja isän varhainen kuolema sysäsivät nuoren pojan kantamaan vastuuta perheestä. Isän viimeinen pyyntö – pitää huolta läheisistä – sekä muistoksi annettu kello kulkivat mukana aikuisuuteen ja muovasivat rauhanomaisen elämän puolustamisen eetosta.

Nuoruus vei nopeasti työn maailmaan. Metsurin ura jäi lyhyeksi, mutta rakennusmailta löytyi suunta, joka kantoi vuosikymmeniä. 1950‑luvun jälleenrakennuksen aikana Perä työskenteli sementtivalimossa ja myöhemmin kirvesmiehenä eri puolilla Keski‑Suomea. Työmailla hän sai myös tunnustusta: arkkitehti Alvar Aalto kiitti Otaniemen työmaalla Perän käsityötä ja totesi rakennuksen elävän tekijänsä kädenjäljestä.

Lakkojen koulimasta ay‑toimijasta kansainväliseksi vaikuttajaksi

Rakennusmailta tie vei ammattiyhdistysliikkeeseen. Helsinkiin muutettuaan Perä liittyi Rakennusliittoon vappuna 1959 ja osallistui jo saman kuun aikana ensimmäiseen lakkoonsa. Niukkuus ja lakkokorvausten puute tekivät vaikutuksen nuoreen työntekijään ja toimivat hänen omien sanojensa mukaan “poliittisena korkeakouluna”. Toveripiirin yhteisöllisyys vahvisti luokkatietoista ajattelua.

Vuoden 1963 Otaniemen lakko muodostui uran käännekohdaksi. Seitsemän viikkoa kestänyt työtaistelu johti rakennustyöläisten ensimmäiseen vuosilomaan ja vuosilomakassan perustamiseen. Perä toimi keskuslakkotoimikunnassa ja Otaniemen lakkotoimikunnan puheenjohtajana. Lakon voitto nosti hänet ay‑liikkeen eturiviin ja vahvisti asemaa työväen oikeuksien puolustajana.

Samana vuonna hän liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) Demokraattisen Nuorisoliiton kautta. Puolueeseen pääsy edellytti toveripiirin hyväksyntää, ja vuosikymmenten aikana Perä on toiminut SKP:n keskuskomiteassa ja poliittisessa toimikunnassa sekä Rauhanpuolustajien varapuheenjohtajana. Paikallisesti hän on johtanut SKP:n Länsi‑Vantaan osastoa.

Kansainvälinen ura huipentui vuosina 1983–1995, jolloin Perä toimi Kansainvälisen rakennus‑ ja puutyöläisten liiton (UITBB) pääsihteerinä. Tehtävä vei neuvotteluihin eri puolille maailmaa, mutta juuret pysyivät suomalaisessa työväenliikkeessä. Albumikuvissa näkyvät kokoukset, mielenosoitukset ja rauhanmarssit kertovat sitoutumisesta kansainväliseen solidaarisuuteen ja yhteiseen kamppailuun yli rajojen.

Perä on tunnettu Nato‑jäsenyyden vastustajana ja sotilaallisen liittoutumattomuuden puolestapuhujana. Hän on allekirjoittanut kansalaisaloitteen euroalueesta eroamisen puolesta ja suhtautuu kriittisesti talouspoliittisiin ratkaisuihin, jotka hänen mukaansa palvelevat enemmän pääomaa kuin työväenluokkaa. Hallitusten työntekijöihin kohdistamat leikkaukset – kuten lomarahojen ja arkipyhäkorvausten heikennykset – tuntuvat hänen mielestään “kuin sydäntä revittäisiin”.

Kansalais‑ ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä Perä kutsuu “pyhäksi asiaksi”. Hän muistuttaa myös naisten keskeisestä roolista työväenliikkeessä ja viittaa SKDL:n lapsilisätaisteluihin, jotka saivat naiset liikkeelle kylissä ja kaupungeissa.

Marraskuisessa haastattelussa Perä selasi kotonaan paksua valokuva‑albumia, jonka sivut kertoivat elämästä torpan pojasta kansainväliseksi ay‑johtajaksi. Kuvien ottaminen on ollut hänelle tapa dokumentoida omaa elämää ja yhteiskunnallista muutosta. Albumi toimii sekä henkilökohtaisena muistona että yhteiskunnallisena dokumenttina – eletyn elämän testamenttina, joka heijastaa työväenluokan kamppailua, arkea ja toivoa.

Perän tarina muistuttaa, että työväenliikkeen historia ei koostu vain suurista linjoista ja poliittisista päätöksistä, vaan myös yksittäisten ihmisten sitkeästä työstä ja luokkatietoisesta toimijuudesta. Se on kertomus siitä, miten torpan poika voi kasvaa kansainväliseksi vaikuttajaksi ja jättää pysyvän jäljen suomalaisen työväenliikkeen historiaan.

---