Turkin vaaleissa ei ollut vasemmistolaista vaihtoehtoa
Turkin presidentinvaalin toisella kierroksella voittaja oli istuva presidentti Recep Tayyip Erdoğan.
Erdoğan on ollut Turkin johtavia poliitikkoja yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana hän on jatkuvasti kasvattanut valtaansa muuan muassa kiristämällä kontrollia mediasta, sulkemalla oppositiopoliitikkoja vankilaan ja muokkaamalla maan lainsäädäntöä.
Opposition yritys pysäyttää tämä kehitys oli luoda niin sanottu epäpyhä liitto, jonka ehdokas oli Kemal Kılıçdaroğlu. Liittoutumassa oli joukko eri puolueita ja ryhmittymiä laajasti Turkin poliittiselta kentältä. Ainoa asia, joka yhdisti liittoutumaa, oli sen vastustus Erdoğanin yksinvaltaista politiikkaa vastaan.
Maan ongelmista syytettiin syyrialaisia pakolaisia.
Vain äärioikeistolainen presidenttiehdokas Sinan Oğan pysytteli Erdoğanin vastaisen rintaman ulkopuolella ja lopulta tuki häntä vaalien toisella kierroksella.
Huomion arvoista on, että kaikki nämä kolme kärkiehdokasta ajoivat käytännössä oikeistolaista politiikkaa, johon Turkin tapauksessa kuuluu avoin rasismi ja haikailu maan mennyttä imperiumin aikakautta kohtaan.
Käyttäen suomalaista vertausta: Kılıçdaroğlu on linjauksilta nykyisten perussuomalaisten linjoilla, Erdoğanin linja on se, jos perussuomalaiset ovat pääministeripuolue ja Oğanin linja se, jos perussuomalaiset saavat yksinkertaisen enemmistön eduskuntaan.
Maata vaivaavien valtavien yhteiskunnallisten ongelmien ja korruptioon taipuvaisen bisneseliitin suitseminen ei ollut kenenkään ehdokkaan pääsanoma. Päinvastoin maan ongelmista syytettiin syyrialaisia pakolaisia. He ovat hyvin heikossa asemassa ja heitä käytetään Turkissa härskisti halpatyövoimana bisneseliitin toimesta ja monesti olosuhteissa, jotka muistuttavat lähinnä orjuutta.
Turkissa on kuitenkin pitkät perinteet vahvalle vasemmistolaiselle liikkeelle. Nykyisin vasemmistolaisilla liikkeillä olisi valtava potentiaali varsinkin nuorten kaupunkilaisten sekä maaseudun köyhimpien keskuudessa. Varsinkin nämä ryhmät ovat joutuneet kerta toisensa jälkeen pettymään Erdoğanin katteettomiin lupauksiin.
Onkin todennäköistä, että Erdoğanin kampeaa vallasta vasemmistolainen politiikka ja ehdokkaat tällä vuosikymmenellä. Koska Erdoğan tietää tämän, on myös valitettavasti oletettavissa yhä kiihtyvää vasemmistolaisten sortoa Turkissa.
