Turku tuo hymyn homon huulille
Vuonna 2011 tulee kuluneeksi 20 vuotta taiteilija Touko Laaksosen kuolemasta. Tom of Finland -säätiö ja Homotopia ovat koonneet Turun kulttuuripääkaupunkivuotta varten näyttelytila Logomoon retrospektiivin taiteilijan merkittävimmistä töistä.
Touko Laaksonen piirsi elämänsä aikana 3 500 kuvaa, joista osa jäi luonnoksiksi. Hänen aiheenaan olivat miehet, joiden seksuaalisuuteen viittaavat ruumiinosat hän kuvasi liioitellusti. Hän korosti töissään voimakkaan lihaksikkaita vartaloita, muodokkaita takalistoja ja isoja peniksiä.
Piirroksissa esiintyvien hahmojen mahdollinen vaatetus on tiukkaa tai revittyä, muodostaen näin vihjailevia pullistumia. Usein isot penikset roikkuvat kuitenkin housujen ulkopuolella, näkyvillä.
”Nälkä johonkin elävämpää”
Laaksonen eli lapsuutensa ja nuoruutensa Ristimäellä, Turun kupeessa, kansakoulunopettajaperheessä. Piirroksissaan toistuvat fetissit: työläismiehet, uniformut, nahka ja nahkasaappaat innoittivat häntä jo varhaisessa kasvuympäristössään.
Jo varhain hän ihaili lapsuudenkotinsa ympäristössä maataloilla ja pelloilla työskenteleviä miehiä. Oppikouluun hän kulki bussilla ja vaati aina istua bussikuskin takana, koska 1930-luvun kuskien uniformut tekivät häneen vaikutuksen. Myös poliisien uniformut olivat nuoren Toukon inspiraatio ja ihailun kohde. Nahkasaappaista hän on itse todennut: ”Kolkytluvulla maalaispojilla oli talvella yleensä nahkasaappaat ja kaupunkilaisilla oli kengät ja kalossit. Nahkaa ei ollu muuten niin paljon, koska se oli hirveen kallista… Ne joil oli saappaat, oli mun suosikkeja”.
Teini-ikäisenä Laaksoselle alkoi selkiintyä, että hänen kiinnostuksensa miehiin ja poikiin olivat homoseksuaalisuuden ilmentymää. Homoseksi oli Suomessa vuoteen 1971 asti vankeusrangaistuksen uhalla kielletty. Homoseksuaalisuus koettiin muutoinkin hyvin häpeälliseksi. Mieluummin kuin harjoitti epätyydyttävää kanssakäymistä muiden poikien ja miesten kanssa, alkoi hän piirtää itselleen seksuaalisia fantasioitaan.
Jatkosodan aikana, vuosina 1941-1944, hän palveli vänrikkinä ja myöhemmin luutnanttina ilmantorjuntatykistössä Helsingin edustan linnakesaarilla ja Helsingissä. Sota-aikana pakenemista fantasiapiirustuksiin ei tarvittu: ”Sain seksiä niin paljon kuin halusin. Siellä pimeydessä hiippaili paljon muitakin sotilaita ja merimiehiä… Kukaan ei tiennyt elääkö sitä huomenna ja tuleeko huomista aamua ylipäätään ollenkaan”, kertoo luutnantti Laaksonen tunnelmista pommitusten vuoksi pimennetyssä kaupungissa. Sodan aikana Laaksosen kiinnostus syveni kuitenkin myös armeijauniformuihin, erityisesti saksan armeijan, jotka muodostuivat yhdeksi piirroksien aihelmista.
Sotien jälkeen hän muutti Helsinkiin, aloitti pianonsoiton ja säveltämisen opinnot Sibelius-Akatemiassa tammikuussa 1945 ja kävi sotia ennen aloittamansa mainoshoitajakirjekurssin loppuun: ”Oli nälkä johonkin elävämpään, herkempään osaan tässä elämässä kuin tappaminen”.
”Tarpeessa olevia tosimiehiä”
Vuonna 1949 Touko päätti keskeyttää musiikkiopintonsa ja sai elantonsa seuraavat kymmenen vuotta kapakkamuusikkona. Sotien jälkeinen homoalakulttuuri ei ollut Toukolle mieleen: ”…mulla oli jonkinlainen mielikuva, että pitää olla naismainen jos kerran on homo… Ja pitkän aikaa mä yritin matkia sitä samaa linjaa… Mä en viihtyny niissä kuvioissa, eikä se tuntunu aidolta. Tähtitorninmäeltä mä löysin sitten semmosia tarpeessa olevia tosimiehiä. Oli myös yks duunari, jonka kanssa mä kävelin jonnekkin Kaivopuiston varjoihin. Ja se oli se tapaus, josta mä rupesin sitten piirtämään näitä fantasioitani, pyrin niistä tekemään semmosia miehen näköisiä”. Aluksi omaksi huviksi piirretyt kuvat levisivät kaverien kautta kädestä käteen Helsingin alakulttuurissa.
1950-luvun alussa Laaksonen sai käsiinsä amerikkalaisia bodauslehtiä. Näistä julkaisuista hän sai tukea ja lisäinspiraatiota muodostamilleen voimakkaan maskuliinisille, lihaksikkaille hahmoille.
Hän lähetti vuonna 1956 piirroksiaan amerikkalaiseen bodauslehdeksi naamioituun piilohomolehteen Physique Pictorialiin signeeraten kuvansa Tom-nimellä. Kuvista pidettiin ja lehden omistaja lisäsi taiteilijan nimeen loppuosan ”of Finland”. Näin nimimerkki ”Tom Of Finland” muodostui. Tom of Finlandin piirrustuksiin vaikuttivat tänä aikana yhdysvaltojen sensuurisäädökset, jotka rajoittivat avoimen homoseksuaalisuuden kuvaamisen. Hänen töitään julkaistiin ”beefcake”-lehdissä, joissa homoeroottisuus verhottiin atleettisuuteen ja mallit kuvattiin suorittamassa urheiluharjoitteita. Nämä lehdet olivat tärkeitä purkautusmisväyliä homoseksuaalisuuttaan piilottelemaan pakotetuille miehille.
Yksioikoisen homokuvan muokkaaja
Touko Laaksonen sai vuonna 1958 töitä mainospiirtäjänä ja teki alalla 15-vuotisen uran. Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti vuonna 1962, että miesten alastonkuvat eivät enää olleet riettaita. Laaksosen oli mahdollista julkaista peittelemättömämpiä piirroksia ja lisätä figuureihinsa,erityisesti lihaksiin ja peniksiin, epärealistisempia, fantasianomaisia muotoja.
Tom of Finland ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1973, piirsi ulkomaisiin homolehtiin ja sai tilauksia yksityishenkilöiltä. Hän piirsi kuviaan jo aikana jolloin homoseksuaalisuus oli piiloteltavaa, jopa laitonta. Hän muokkasi kuvaa yksioikoisen feminiinisen hentona pidetyistä homoista tuoden esiin, että vitaalisen maskuliinisia, voimakkaita työläishomojakin on olemassa.
Tom of Finland -näyttely on tähän mennessä ainoa positiivinen Turun kulttuuripääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan sisältyvä kulttuuriteko. Taiteilija on ollut liian kauan ainoastaan alakulttuurikentän tiedossa ja ansaitsee tulla esiin nostetuksi jo vähintään rajat ylittävän puhuttelevuutensa ja kansainvälisen tunnettuutensa vuoksi. Tom of Finland teki uransa rohkeasti omia fetissejään, himojaan ja näkemyksiään kuunnellen. Hän toi hymyä ja huumoria homoseksuaalisuuteen.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
