Työaikavääntö jatkuu EU:ssa

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Euroopan unionin parlamentti äänesti keskiviikkona ilmasto- ja energiapaketista täysistunnossaan Strasbourgissa. Tämän asian varjossa parlamentti yritti ratkaista myös toisen palkansaajien kannalta ison asian. Kyse on työaikadirektiivistä, jota eurooppalainen ammattiyhdistysliike kutsuu todelliseksi huononnuslaiksi ja jota vastaan se osoitti Strasbourgissa mieltään niin maanantaina kuin tiistainakin. Jos se menee läpi, kymmenet miljoonat työntekijät EU-maissa jäävät työaikasuojelun ulkopuolelle

Euroopan vasemmiston puolue ja siihen kuuluvat kommunistiset ja muut vasemmistopuolueet antoivat voimakkaan tukensa ay-liikkeen mielenosoituksille ja vaatimuksille hylätä direktiivi, joka pidentäisi työaikaa 65 tuntiin viikossa ja sen ylikin. Mukana oli myös tarkkailijajäsen SKP, jolla itsellään on pitkä kokemus yleisen työajan lyhentämistä koskevien aloitteiden, myös lakiesityksen, tekemisestä

Ilmaistessaan tukensa direktiivikamppailulle Euroopan vasemmiston puolue esitti omana kantanaan muun muassa, että työajan laskennan ei pidä perustua vuositasoon, että työviikko on rajoitettava maksimissaan 40 tuntiin ja sitä on siitä edelleen lyhennettävä ja että päivystysaika on laskettava normaaliksi työajaksi. Puolue sanoo ”ei” 13 tunnin päivittäiselle työajalle.

EU-parlamentin mietinnön valmistellut työllisyysvaliokunta ja toisaalta EU-maiden hallitukset, niiden mukana Matti Vanhasen hallitus ja sen työministeri Tarja Cronberg, sekä hallituksia edustava ministerineuvosto olivat direktiivistä monilta osin eri mieltä. Kumpaakaan linjaa ei voi sanoa hyväksi, toinen on vain toista pahempi.

Valiokunnan mietinnössä eurooppalaisen työntekijän viikkotyöajaksi esitettiin enintään 48 tuntia. Tunnit tasattaisiin vuoden sisään. Jäsenmailla olisi mahdollisuus kiertää enimmäistyöaikaa vain lain kolmena ensimmäisenä vuotena 60–65 viikkotuntiin asti. Neljäntenä vuonna kiertomahdollisuutta ei olisi.

EU-maiden hallitukset ja ministerineuvosto taas halusivat muuttaa nykyistä direktiiviä niin, että työntekijät olisivat voineet tehdä yli 48 tunnin työviikkoja ja että työviikkoa olisi voitu pidentää enimmillään 17 tuntia. Ne myös halusivat, että mahdollisuudesta kiertää enimmäistyöaikaa koskevia määräyksiä tulisi pysyvä. Myös työnantajat kannattivat ”luonnollisesti” nykyistä pidempää enimmäistyöaikaa.

Parlamentin valiokunnan mukaan työajaksi lasketaan koko päivystysaika, myös se, jolloin ei työskennellä. Työehtosopimuksissa voidaan tosin sopia asiasta toisinkin. Hallitukset ja ministerineuvosto taas halusivat, että ei-aktiivista päivystysaikaa ei pidetä työaikana.

Keskiviikon jännitysmomentti oli, syntyykö parlamentin äänestyksessä mietinnön valmistelleen työllisyysvaliokunnan kannalla oleva enemmistö vai pystyvätkö jäsenmaiden hallitukset ja puolueineen pitämään meppinsä ruodussa. Vai seuraako taktinen harhautus?

Keskiviikkona parlamentti torjui toisessa äänestyksessä esityksen nykyistä pitemmän työviikon sallimisesta. Mutta vielä ei kannata hurrata voittoa. Esitys menee nyt EU-parlamentin ja jäsenmaiden, siis käytännössä ministerineuvoston, yhteiskäsittelyyn. Mikä on käsittelyn lopputulos, sitä on tässä vaiheessa mahdotonta ennustaa. Jostain kertonee se, että ministerineuvosto ei tähän mennessä ole joustanut kannassaan hitustakaan.

Ylipäänsä on irvokasta, että vallanpitäjät yrittävät pidentää työaikaa samaan aikaan kun muun muassa talouskriisin ja työttömyyden torjuminen vaatisi yleisen työajan lyhentämistä.