Työelämää 30-luvun malliin

Hirsirakentaja Luoman konserni uhkaa aloittaa tammikuun lopussa yt-neuvottelut, jotka koskevat 67 työntekijää ja toimihenkilöä konsernin eri yrityksissä Suomessa. Yt-neuvottelujen syy on kuitenkin kaukana tavanomaisesta. Konserni on tehnyt viime vuonna hyvää tulosta. Konsernijohtaja Pekka Luoma myöntääkin avoimesti, että irtisanomisuhan taustalla on Puuliiton ja Toimihenkilöunionin toiminta eivätkä tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Hän syyttää ammattijärjestöjä pitkään jatkuneesta kiusaamisesta ja painostamisesta.

Puuliitto lähestyi tammikuussa työnantajaa kirjeellä, jossa muistutettiin työehdoista. Kirje sai Luoman ryhtymään toimiin. Konserni uhkaa siirtää osan toiminnoistaan ulkomaille. Konsernilla on jo ennestään toimintaa Saksassa ja Ranskassa., joten tuotannon siirto onnistuisi Luoman mukaan helposti. Samalla se alentaisi palkkamenot puoleen nykyisistä.

Luoman konsernissa on vuosien ajan kiistelty työehdoista, mutta tilanne kärjistyi, kun sinne saatiin reilu vuosi sitten pääluottamusmies. Aiemmin henkilöstöllä ei ollut edustusta. Työntekijät ovat alkaneet pitää omia puoliaan. Tilanne yrityksessä on tulehtunut. Niin työntekijöiden kuin toimihenkilöidenkin työehdot ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä työnantajan ja henkilöstön kesken. Esimerkiksi Toimihenkilöunionin jäsenen laittomasta irtisanomisesta ja hänelle väärin maksetuista sairausajan palkoista sekä ylityö- ja vuosilomakorvauksista on käräjöity ja käräjöidään edelleen.

Uutispäivä Demarin haastattelema työoikeuden professori Kari-Pekka Tiitinen luonnehtii yrityksen oikeutta irtisanoa työntekijöitä laajaksi. ”Yleisesti niin oikeuskäytännössä kuin oikeuskirjallisuudessakin lähdetään siitä, että kapitalisti määrää siitä, miten hän kapitaaliaan käyttää..” Tiitinen ei kuitenkaan muista aiemmin kuulleensa tapauksesta, jossa yritys uhkaisi työntekijöitä irtisanomisilla vedoten ammattijärjestöjen toimintaan – paitsi Pohjois-Amerikasta.

Tapauksia löytyisi totta kai Suomestakin vaikka kuinka paljon, nimittäin 1930-luvulta, jolloin työnantajien mielivalta rehotti, työntekijöistä tehtiin mustia listoja ja ammatillinen tai poliittinen järjestäytyminen johti usein irtisanomisiin.

Toinen 30-luvulta haiskahtava esimerkki on se, että lehtien ja mainosten ilmaisjakelufirmojen johtajat ovat muodostaneet ”ammattiliiton”, jolla kierretään Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n yleissitovaa sopimusta ja pannaan jakelijat tekemään töitä mainitun ”ammattiliiton” sanelemilla alhaisemmilla palkoilla.

Nämä ovat pahaenteisiä merkkejä siitä, että työnantajilla on suuri houkutus palata 30-luvun mielivaltaan. Ammattiyhdistysliikkeen on syytä panna kova kovaa vastaan, jotta mielivalta tukahdutettaisiin alkuunsa.