”Ukraina on nyt villin kapitalismin kourissa”

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi Thomas Micklin Thomas Micklin

— Tällä hetkellä Ukrainassa poliittinen kriisi on syvenemässä
ja taistelu erilaisten oligarkkisten klaanien välillä kärkevöitymässä.
Kriisi näkyy ihmisten poliittisten vapauksien ja oikeuksien polkemisena
valtaa pitävien viranomaisten taholta, kertoo Ukrainan kommunistisen
puolueen johdon jäsen Valentin Matvejev.

— Ukraina, joka Neuvostoliittoon kuuluessaan, lukeutui maailman kehittyneimpien
maiden joukkoon, on nyt kaikkein jälkeenjääneimpien joukossa.
Itsenäisyyden ja markkinatalousmuutosten aikana Ukraina on menettänyt
taloudellista ja tuotannollista potentiaaliaan yhtä paljon kuin kahden
maailmansodan aikana yhteensä.

— Viimeiset kymmenen vuotta maamme historiassa ovat hukkaan heitettyä
aikaa. Tänä aikana on pilattu itse itsenäisyyden ja markkinauudistusten
perusajatus.

— Kymmenen vuoden aikana Ukrainan väkiluku on pienentynyt kolmella
miljoonalla ihmisellä. Päivittäin miljoonat äidit miettivät,
miten he voisivat ruokkia ja vaatettaa lapsensa. Se on julmaa todellisuutta.
Luvattua tasavertaisten mahdollisuuksien ja hyvinvoinnin yhteiskuntaa ei
ole tullutkaan. Tällaisen kansanmurhapolitiikan jatkuminen voi johtaa
siihen, että Ukrainan kansan sivilisoituneen olemassaolon pohja putoaa
pois.

— Tästä syystä yhteiskunnallinen kärsivällisyys
on tulossa kriittiseen pisteeseen. Siksi protestimielialat kasvavat eri
puolilla maata. Puolueemme sosiaalista pohjaa varten on kasvamassa mielialoja.

— Ukrainan parlamentin 450 paikasta 112 on kommunisteilla. Noin neljännes
äänestäjistä äänestää meitä.
Paikallisneuvostoissa on noin 7 000 kommunistia. Kokonaisuutena ottaen katsomme
eteenpäin optimistisina.

— Meille kommunisteille kaikkein tärkein kysymys on, että
meidän täytyy olla tulevaisuuden puolue. Varsinkin kun meidän
vastustajamme haluaisivat, että ihmisten mielissä kommunismiin
liittyisi vain se mikä on menneisyydessä — ja ennen kaikkea sen
menneisyys, jossa on ollut virheitä ja jopa tragedioita.

— Norjan jääminen aikoinaan EU:n ulkopuolelle on merkinnyt
maalle suurempaa itsemääräämisoikeutta kuin niillä
mailla — esimerkiksi Suomella ja Ruotsilla — nyt on, jotka tuolloin liittyivät
jäseniksi.

Näin sanoo Norjan kommunistisen puolueen NKP:n varapuheenjohtaja
ja Norjan kommunistisen nuorisoliiton NKU:n puheenjohtaja Tarald Ellingsen.

Esimerkkinä tästä Ellingsen mainitsee Norjan mahdollisuuden
omaan ulkopolitiikkaan toisin kuin EU:n jäsenmailla.

— Norja on tällä hetkellä YK:n turvallisuusneuvoston
jäsen. Siellä maa voi puhua omalla äänellään.
EU:n jäsenmaathan joutuvat vastaavassa tilanteessa noudattamaan EU:n
yhteistä linjaa, Ellingsen vertaa.

Tästä huolimatta hän huomauttaa, että Norjan ulkopolitiikan
sisällön tietenkin määrittää vallassa oleva
poliittinen suuntaus.

— Valitettavasti on niin, ettei Norjan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen
ulkopoliittinen linja ole läheskään sellainen, kuin esimerkiksi
me kommunistit haluaisimme.

Toisena esimerkkinä Ellingsen mainitsee mm. hullun lehmän taudista
sekä suu- ja sorkkatautiepidemiasta yltyneen EU:n maatalouskriisin,
josta Norja on kyennyt suojautumaan paremmin kuin jos maa olisi ollut unionin
jäsen.

Ellingsenin mukaan EU-politiikka toki sitten muuten jyllää
myös Norjassa — vaikka maa ei olekaan jäsen.

— Hallitsevat demarit ovat varsin EU-myönteisiä, ja haluaisivat
kyllä viedä Norjan EU:n jäseneksikin, muttei uskalla järjestää
asiasta enää uutta kansanäänestystä — tappion
pelossa. Mutta EU-politiikkaa ujutetaan sitten kaikkia muita kanavia myöten.

Suomeen tutustuttuaan Tarvald Ellingseen on huomannut, miten yllättävänkin
samankaltaista talous- ja muuta yhteiskuntapolitiikkaa niin Norjassa kuin
täällä harjoitetaankaan.

— Vallalla on aika lailla samankaltainen uusliberalistinen politiikka,
jonka puitteissa sosiaaliturvaa ajetaan alas ja valtionyhtiöitä
yksityistetään. Meillä ollaan yksityistämässä
esimerkiksi öljyjätti Statoilia, kansallista teleyhtiötä
Telenoria sekä meikäläistä Postipankkia. Eikö teilläkin
lähes samankaltaiset yhtiöt ole yksityistämislistalla, Ellingsen
on ymmärtänyt.

Hänen mukaansa Norjan kommunistipuolue ja nuorkommunistit pyrkivät
olemaan mukana niissä lukuisissa kansalaisliikkeissä, jotka tavalla
tai toisella vastustavat uusliberalistista talouspolitiikkaa ja valtionyhtiöiden
yksityistämistä.

— Nuoret ovat näissä liikkeissä varsin keskeisessä
asemassa. Tosin liian moni nuori sanoo vielä, että ”olemme
kyllä samaa mieltä teidän kanssanne, mutta ei toiminta mitään
hyödytä”. Ennen kaikkea tämänkaltaista passiivisuutta
me pyrimme torjumaan esittelemällä omaa ideologiaamme, joka antaa
kauaskantoisempia näköaloja myös uusliberalismin vastaisessa
taistelussa, Ellingsen sanoo.

— Kreikassa on lyhyessä ajassa järjestetty useampikin yleislakko
eläkejärjestelmän huononnuksien torjumiseksi, kertoo Kreikan
kommunistisen nuorisoliiton keskuskomitean jäsen Alekos Chalvatzis.

Kyse on siitä, että sosiaalidemokraattisen Pasok-puolueen johtama
Kreikan hallitus haluaa nostaa raskaiden ja vaarallisten ammattien miehillä
nykyisen 60 vuoden eläkeiän 65 vuoteen ja naisilla vastaavasti
55:stä vuodesta 60:een. Taka-ajatuksena on ennen pitkää myös
yleinen eläkeikä nykyisestä 65 vuodesta 67 vuoteen.

— Työaikoja on jo muutettu ”joustaviksi”, kuten sanonta
kuuluu. Nyt siis halutaan huonontaa myös eläkeikärajoja.
Tätä ei ay-liike hyväksy, Chalvatzis toteaa.

Hän kertoo, miten 26.4. ensimmäisen yleislakon yhteydessä
yli 100 000 ihmistä osallistui mielenosoitukseen Ateenan keskustassa.
Viimeksi 17.5. järjestetyssä yleislakossa saman verran ihmisiä
lähti Ateenan kaduille.

— Jo ensimmäisen lakon jälkeen Pasok-hallitus lupasi neuvotteluja,
mutta petti lupauksensa. Neuvotteluja ei tullut. Nyt viimeisen lakon jälkeen
hallituksen lupaus uudistettiin, ja luulenpa, että tällä
kertaa hallitus joutuu todella vastaamaan huutoonsa, Chalvatzis arvioi.

Hänen mukaansa Kreikan kommunistinen puolue on varsin keskeisessä
asememassa näiden yleislakkojen organisoimisessa.

— Puolue on esittänyt ay-poliittisen ohjelmansa, joka puuttuu työelämän
tämän hetken kipeimpiin ongelmiin: työaikaa on lyhennettävä,
heikentyneistä työoloista ja rajusti lisääntyneistä
pätkä- ja osa-aikatöistä sekä harmaasta taloudessa,
jossa ei makseta työeläkemaksuja, on päästävä
eroon, Chalvatzis luettelee lähiajan tavoitteita.

— Itä-Euroopan sosialismin romahduksen aiheuttamista vakavista
vaikeuksista huolimatta Kuuba ei ole vain selvinnyt hengissä, vaan
ottanut selkeitä askeleita eteenpäin kehityksen polulla, huomauttaa
Kuuban kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston työntekijä
Noel Carillo.

Hän muistuttaa, että Kuuba on jo vuosikymmeniä joutunut
kärsimään Yhdysvaltojen masinoimasta kauppasaarrosta, mutta
silti onnistunut pitämään sosialismin lippua korkealla vain
muutaman kilometrin päässä USA:n valtapiiristä.

— Viime vuosikymmenen aikana on ollut puutetta lähes kaikista niistä
raaka-aineista ja tarvikkeista, jolla normaalia teollista tuotanto- ja muuta
elinkeinoelämää yleensä pidetään käynnissä.
Mutta etenkin viime vuodesta alkaen on selvää edistystä ollut
näkyvissä.

— Vuonna 2000 bruttokansantuote kasvoi 5,6 prosenttia ja talous kääntyi
entistä tehokkaammaksi. Tosin bruttokansantuote ei ole kovin hyvä
mittari meidänkaltaisen maan talouskehitykselle. Se ei huomioi sellaisia
yhteiskunnallisen kehityksemme keskeisiä seikkoja kuten ilmaisen koulutuksen
ja terveydenhuollon merkitystä koko kansalle.

Carillon mukaan Kuuba aikoo jatkossakin pysyä tiukasti sosialismin
tiellä.

— Mikään ei voi ikinä sammuttaa unelmamme. Sosialismin
rakentaminen on ainoa vaihtoehtomme. Kuuban vallankumous on peruuttamaton,
ja Yhdysvaltojen on jo aika tajuta tämä. Me olemme edelleen vakuuttuneita
siitä, että sosialismi on ainoa yhteiskuntajärjestelmä,
jossa ihminen voi saavuttaa täyden vapauden, Carillo painottaa.

Kapitalismilla sen sijaan ei hänen mielestään ole ratkaisuja
ihmiskunnan kaikkein kiperimpiin ongelmiin.

— Nykykapitalismin maailmanlaajuinen uusliberalistinen politiikka on
kestämätön, tarkasteltakoon sitä sitten taloudellisesta,
sosiaalisesta, ekologisesta, eettisestä tai moraalisesta näkökulmasta,
Carillo muistuttaa.