Ultravasemmistolainen vallankumous

Kysymys reformien ja vallankumouksen suhteesta on aika lailla yhtä vanha kuin itse työväenliikekin. Radikaalin vasemmiston joukossa on aina ollut ”ultravasemmistolaisia”, jotka vaativat nopeita ja rajuja muutoksia järjestelmään. He ovat syyttäneet liikettä liiasta reformismista.

Minun mielestäni kiinnostava kysymys, joka ultravasemmistolaisilta unohtuu, on kysymys kapitalismin syntymästä. Tapahtuiko se neitseellisesti, kapitalistien vaatiessa kaiken yhteisen välitöntä yksityistämistä? Marx esittää Pääoman ensimmäisessä osassa oman historiallisen analyysinsa siitä, miten kapitalistinen pääoma on alunperin syntynyt. Kun englantilainen aatelisto ryösti viljelijöiden yhteismaat omaan käyttöönsä, eivät maattomat ihmiset muuttuneet silmänräpäyksessä teollisuusproletariaatiksi. Puuttui teollisuustuotanto, joka olisi nämä ihmiset työllistänyt. Siitä todisteena Marx esittää vaikuttavan joukon englantilaista, paikasta toiseen vaeltavien osattomien ihmisten kurittamiseksi tehtyä lainsäädäntöä 1400-1700-luvuilta.

Kapitalismi ei syntynyt silmänräpäyksessä eikä sellaisenaan. Kesti useita satoja vuosia, että moderni, nykyaikainen kapitalismi ilmestyi kuvaan 1700-luvun loppupuolen Englannissa. Ja siitä meni vielä hyvän aikaa, ennenkuin kapitalismi otti haltuunsa koko maapallon, kolmatta maailmaa myöten.

Mutta silti ultravasemistolaiset vaativat, että kommunismin tulisi laskeutua maan päälle yhtäkkiä, ilman siihen johtavia lukuisia eri kehitysasteita ja ilmeisesti myös ilman vuosisatoja kestävää luokkataistelua.

Ainoa järkevä tapa hahmottaa vallankumous on purkaa se osiin ja sen jälkeen kasata uudelleen. Todellisuuden muutos tapahtuu joukkona konkreettisia muutoksia: kehitetään teknologiaa, järjestäydytään uudella tavalla, muutetaan jokin hallinnollinen käytäntö, korvataan kommunikaatioväline toisella, säädetään laki ja niin edelleen.

Tämä kaikki tuntuu vaikealta ja hitaalta, ja nähdäkseni juuri se saa ultravasemmistolaiset arvostelemaan reformeja. Jos hyväksytään, että todellisuuden muuttaminen on hidasta, yksittäinen ihminen ei voikaan tehdä kokonaista vallankumousta ja muuttaa kaikkea toiseksi viikossa tai parissa.

Reformismin hylkääminen hylkää myös mahdollisuudet kehitellä konkreettisia muutoksia maailmaan. Olenkin tavannut ultravasemmistolaisia, joiden mielestä työläisten asemaa ei ole mahdollista parantaa mitenkään. Jotkut ovat jopa todenneet, miten länsimaisten työläisten asema on liian hyvä, jos sitä vertaa Aasian työläisiin! Vallankumousta on hankala rakentaa, mikäli ei saa otetta konkreettisesta todellisuudesta.