Uraanijätteitä ja huippumyrkyllistä plutoniumia

Alkuperäinen kirjoittaja: Bruno BÄRs Tekniikan Tohtori

Yhdysvallat ja Britannia ”menettivät” 320 tonnia köyhdytettyä
uraania (depleted uranium; DU-jätteitä) Persianlahden sodassa.
Yli 40 000 köyhdytetyllä uraanilla varustettua panssarintorjunta-ammusta
ammuttiin Bosniassa ja Kosovossa. Terveyshaittoja on raportoitu myös
muilla saastutetuilla alueilla, äskettäin Puerto Ricon Vieques-saarella,
jossa USA:lla on sotilastukikohta (BBC Worldin tv-uutiset 4.2.2001). Nato
kieltää terveyshaitat, jotka kuitenkin ovat odotettavissa fysikaalisiin
ja lääketieteellisiin perustietoihin perustuen.

Monikomponenttimyrkky DU

Käytetty DU ei ollut normaalia luonnollisesta uraanista peräisin
olevaa DU:ta vaan jätettä, joka on peräisin atomipomminvalmistuksessa
käytetyn uraanipolttoaineen jälleenkäsittelystä.

Käytettu uraanipolttoaine on huippulikainen tuote, joka sisältää
satoja radioaktiivisia nuklideja. Mikään fysikaalinen tai kemiallinen
erottelu- ja puhdistusprosessi ei ole täydellinen ja käytetty
DU sisältää muun muassa supermyrkyllistä plutoniumia
(Pu), etenkin radioisotooppeja Pu238 (88 vuoden puoliintumisaika, kolmanneksi
runsain jäte) ja Pu239 (puoliintumisaika 24 000 vuotta). USA on myöntänyt
plutonium-saasteen olemassaolon.

DU:n pääkomponentti U238 (4,5 mrd vuotta) hajoaa hitaasti (12
400 alfahiukkasta/s grammaa kohti) ja kuukausien kuluttua lähimmät
tytäraineet thorium (Th234 24 vrk) ja protaktinium (Pa234 6,7 t) lähettävät
saman verran beta- ja gammasäteilyä.

Pu238 ja Pu239 ovat myrkyllisimpiä radionuklidejä mitä
tunnetaan ja pienetkin sisäiset saasteet ovat vaarallisia. Noin 5 mikrogrammaa
(0,000005 g) Pu 239:ää ja noin 0,02 mikrogrammaa Pu238:aa lähettävät
saman verran varattuja, raskaita ja tuhoisia alfahiukkasia (heliumytimiä)
kuin 1 gramma U238:aa.

Uraani on lisäksi kemiallinen myrkky. Näin ollen panssarintorjunta-ammukset
sisältävät monenlaisia myrkkyjä. Kehoon joutuneet ammusten
sirpaleet hajoavat edelleen eikä niitä voida poistaa.

DU vaaralliseksi pölyksi ilmaan

Uraani voi palaa huoneenlämmössä ja uraanijauhe voi syttyä
itsestään 200–400 asteen lämpötilassa, mikä voi
johtaa räjähdykseen. Kitka ammuksen ja panssarin välillä
voi sytyttää uraanin, jolloin se räjähtää
muodostaen hienojakoista vaunumiehistön tappavaa pölyä (aerosolia).
Suuri osa Persianlahden sodan 230 tonnista DU:ta ”menetettiin”
tällä tavalla.

Pöly voi liikkua kymmeniä kilometrejä ilmassa ja laskeuduttuaan
se nousee helposti uudestaan ilmaan tuulista tai liikkeistä johtuen.
Kun tätä hienojakoista tomua hengitetään, se voi jäädä
vuosikausiksi keuhkoihin ja vähitelleen siirtyä vereen. Myrkyt
voivat lisäksi joutua kehoon ravintoketjujen kautta. Joiltakin USA:n
Persianlahden sotaveteraaneilta on mitattu uraania virtsasta toistaiseksi
8 vuotta sodan jälkeen.

Syöpä sisäisestä säteilytyksestä

Sisäinen säteily esimerkiksi ruoan tai hengityksen kautta on
monin verroin vaarallisempaa kuin ulkoinen säteily. Kansainvälisten
säteilysuojelunormien mukaan noin 0,023 gramman vuosisaanto (sisäänotto)
U238:aa johtaa suurimpaan sallittuun vuosiannokseen (20 mSv, raja valvotuille
säteilytyöntekijöille). Tätä 0,023 grammaa voidaan
verrata Persianlahden sodassa ”menetettyyn 320 000 000 grammaan.

Radioaktiivisen säteilyn aiheuttama syöpä on myöhäisvaikutus.
Esimerkiksi kun säteilytys tapahtuu 18 ja 65 vuoden välillä,
syöpäriski nousee jyrkästi vuosien mittaan saavuttaen huipun
noin 80 vuoden iässä, 15 vuotta säteilytyksen loppumisen
jälkeen.

Näin ollen lisää uhreja ja lisää todistusaineistoa
USA:n ja Britannian panssariammusten terveyshaitoista on odotettavissa tulevaisuudessa,
myös näiden maiden omien sotilaiden joukosta.

Kysymys on lähinnä, kuinka paljon? Rikoksiin ja kansainväliseen
terrorismiin syyllistyneiden USA:n ja Britannian pitää julkistaa
tietoja ammusten todellisesta sisällöstä ja myös vastata
toimiensa seurauksista. Jätteitä sotatantereilta voisi myös
analysoida DU:n sisällön selvittämiseksi ja muun muassa Pu:n
ja U235:n seurausten arvioimiseksi.

Viitteitä internetissä: 1. ”Gulf War Veterans and Depleted
Uranium”. Dr. Rosalie Bertell (Canada, 1999). 2. RADNET Information
about source points of anthropogenic radioactivity (Human Ecology as a Ritual
of Aversion). A Freedom of Nuclear Information Resource.