Uusi urbaani agenda ohjaa kaupungistumista

Pitäisikö kaupungit rakentaa autovaltaisiksi vai suosia joukkoliikennettä, pohtivat vinhaa vauhtia urbanisoituvat kehitysmaat. Kysymyksistä polttavin on kuitenkin tarvittavan infrastruktuurin rahoitus.

Vuonna 2015 maapallon asukkaista eli kaupungissa 54 prosenttia, mutta vuonna 2050 osuus nousee 66 prosenttiin.

Kestävä kaupungistuminen oli teemana YK:n Habitat-järjestön III konferenssissa lokakuun jälkipuoliskolla Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. 20 vuoden välein kokoontuva Habitat linjasi tulevaisuutta Uusi urbaani agenda -julistuksessaan.

Vuonna 2015 maapallon asukkaista eli kaupungissa 54 prosenttia, mutta vuonna 2050 osuus nousee 66 prosenttiin. Amerikoissa kaupunkilaisten prosenttiosuus on silloin 87, Euroopassa 82, Aasiassa 64 ja Afrikassa 56 prosenttia.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian kaupungistumisessa mietityttävät liikkuminen, vesi- ja viemärihuolto, kunnolliset asunnot, ilmastonkestävyys, uusiutuva energia, digitalisaatio sekä taistelu väestöryhmien eriytymistä ja eriarvoistumista vastaan, YK:n alueellisen talouskomission johtaja Alicia Bárcena listaa.

– Infraa puuttuu, eikä se ole riittävän yhtenäistä. Vaihtoehdot ovat yhdysvaltalainen autokeskeinen malli ja eurooppalainen, joka suosii pienempiä kaupunkeja sekä joukkoliikennettä, hän pohtii.

Julkinen rahoitus kutistuu

Latinalaisessa Amerikassa sijoitetaan infrastruktuuriin kaksi prosenttia kansantuotteesta, kun osuus esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa on kahdeksan prosenttia, Habitat-kokoukselle laadittu raportti kertoo.

Sijoitukset infraan ovat vähentyneet kaikkialla 30 viime vuoden aikana, koska julkinen rahoitus on kutistunut eikä yksityinen ole kasvanut vastaavasti.

Kehitysmaiden suurkaupunkien pitäisi kyetä ratkomaan valtavia ongelmia liittyen saastumiseen, ilmastonmuutokseen, kaoottiseen kasvuun, liikenneruuhkiin sekä työsuhteiden turvattomuuteen ja eriarvoisuuteen.

Yleisamerikkalaisen kehityspankin (IDB) laskujen mukaan alueella tarvittaisiin pelkästään kaupunkien infrastruktuuriin 130 miljardin euron sijoitukset.

Cities Climate Finance Leadership Alliance (CCFLA) puolestaan arvioi, että maailman pitää sijoittaa seuraavien 15 vuoden aikana 84 000 miljardia euroa vähähiilisen ja ilmastonkestävän infran rakentamiseen.

Hyötyä maan arvon noususta

Kuuma kysymys on, mistä rahat otetaan heikon talouskasvun oloissa.

”Valtio ja kunta maksavat kulut, mutta hyödyt menevät yksityisille maanomistajille.”

IDB:n asiantuntija Andrés Blanco ehdottaa, että julkistalouden tulisi saada nykyistä suurempi hyöty maan arvon noususta, joka seuraa infran paranemisesta ja maankäytön sääntöjen muuttumisesta.

– Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut, koska valtio ja kunta maksavat kulut, mutta hyödyt menevät yksityisille maanomistajille, hän sanoo.

IDB tutki kolmea brasilialaista kaupunkia ja havaitsi, että vesijohtojen rakentamiseen tehty yhden dollarin sijoitus neliömetriä kohden nosti maan arvoa 11 dollarilla. Viemäröinti ja katurakentaminen toivat lähes yhtä suuren arvonnousun.

Ecuadorin Quitossa maa-alueen siirtyminen kaavoituksessa maalta kaupunkiin nosti sen arvoa 400 prosenttia.

YK:n ympäristöjärjestö Unep esitteli Quitossa katsauksensa, jossa kehotetaan kaikkia valtioita sijoittamaan vähintään viidennes liikennebudjetistaan pyöräily- ja kävelyteihin. Se säästää ihmishenkiä ja vähentää saasteita sekä kasvikaasuhuonepäästöjä. (IPS – Emilio Godoy)