Uusi väkiluku vaatii sosialismia

MAAILMAN VÄKILUKU ylitti marraskuussa kahdeksan miljardin rajan. Kasvu on hidastunut viimeisen 50 vuoden aikana, mutta nykyisen talousjärjestelmän luomalla kulutusmäärällä jo pelkkä kasvu on katastrofaalista. Jotkut asiantuntijat näkevät kasvussa myös mahdollisuuksia esimerkiksi joidenkin maanosien työikäisen väestön määrän kasvaessa. Itse en allekirjoita positiivisia näköaloja kapitalistisen tuotantotavan hallitessa maailmanlaajuisesti.

Sosiaalisten ongelmien lisääntyminen väkiluvun kasvaessa nykyjärjestelmässä on kiistatonta. Suomessa köyhyys on usein siirretty piiloon, pois silmistä. Tämä johtaa vinoutuneeseen käsitteeseen, jossa köyhyys on vain ”kolmansien maiden ongelma”. Tällaisen maailmankatsomuksen omaavien epäinhimillisiä ”ratkaisuja” väestönkasvuun olemme joutuneet lukemaan väkiluvusta uutisoinnin jälkeen. Milloin syytetään naisia liiasta lapsiluvusta, milloin kokonaisia kansoja vain sen vuoksi, että heitä on paljon maapallon väestöstä.

Ympäristökriisiä ei ole mahdollista ratkaista markkinatalouden puitteissa.

Kun köyhyyttä ei nähdä koko maailmanlaajuisen järjestelmän ongelmana, ehdotetaan ratkaisuksi yksilön omien valintojen muutosta. Niillä ei kuitenkaan päästä puusta pitkälle, kun terveydenhuollon ja koulutuksen taso ei ole tarpeeksi korkea. Henkilökohtaiset valinnat eivät myöskään auta niitä satoja miljoonia naisia, joilla ei ole pääsyä raskauden ehkäisyyn, vaikka sen käyttöön olisi halua.

RIKAS VÄHEMMISTÖ on päävastuussa ylikulutuksesta ja päästöistä. Kehittyville maille ja monille alueille muissakin maissa on varattu luonnonvarojen tuottajan rooli tyydyttämään kapitalismin voitontavoittelua. Kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut. Sodat, ympäristökatastrofit, työttömyys ja köyhyys ovat ajaneet miljoonat ja taas miljoonat ihmiset pakolaisiksi ja siirtolaisiksi.

Pääoman voitontavoittelun logiikka perustuu jatkuvaan määrälliseen kasvuun, kasaamiseen kasaamisen vuoksi ja tuotantoon tuotannon vuoksi. Tämä yhdistettynä jatkuvaan väestönkasvuun on kestämätön tilanne, jota ei varmasti voi yksikään kieltää.

Ympäristökriisin etenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan koko nykyisen tuotantotavan vaihtamista, talouden ekologista rakennemuutosta sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla toteutettavaa suunnitelmataloutta. Ympäristökriisiä ei ole mahdollista ratkaista markkinatalouden puitteissa, vaan ratkaisu edellyttää puuttumista pääoman voitontavoitteluun ja kapitalistisiin omistussuhteisiin.

Sosialismi merkitsee syvällisiä muutoksia koko maapallon mittakaavassa ihmisten suhteessa työhön, valtaan, luontoon sekä toisiin ihmisiin ja kansoihin. Sosialismi ei tarkoita kaiken henkilökohtaisen omistuksen lakkauttamista, mutta kylläkin tuotantovälineiden yhteiskunnallisen omistuksen erilaisten muotojen keskeistä asemaa. Vain siten markkinat voidaan alistaa palvelemaan ihmisten tarpeita ja kehitys ohjata demokraattisesti myös ekologisesti kestävälle tielle. Se on korkealle kehittyneiden tuotantovoimien yhteiskunta, jossa yhdistyvät työväenvalta, itsehallinto ja kansanvalta sekä tieteen ja kulttuurin saavutukset.

Tällaista yhteiskuntaa tarvitaan, jotta maailma voi kantaa kestävästi mukanaan nykyiset kahdeksan miljardia ihmistä ja perustarpeet heistä jokaiselle.