Vaalikentillä tarvitaan nyt kaikkia

Eduskuntavaalit 2015: Kansallinen kokoomus on rahdannut oman kampanjavaununsa Helsingin keskustaan Narinkkatorille, vain kivenheiton päähän Eduskuntatalosta. Vaunu on kalsea rakennelma, joka robottimaisesti kasvaa sekä pituutta että leveyttä. Sen kylkeen on pultattu vilkkuvia valoja ja näyttöjä, joissa vilahtelee yhtä lailla robotinomaisia kokoomuksen kellokkaita. Performanssia katsellessa mieleen tulevat lähinnä Fritz Langin Metropoli-elokuvan fasistiset visiot – tai jopa Leni Riefenstahlin taltioimat tunnelmat natsien Nürnbergin puoluekokouksesta 1936.

Kokoomuksen vaalikampanjan veturi kuvastaa laajemmin ihmisestä ja inhimillisyydestä vieraantunutta politiikkaa, jonka luonnetta alleviivaa myös valtapuolueiden ehdokkaiden sloganeiden ja viestien sisällöllinen tyhjyys. Moni ehdokas mainostaa olevansa ”kokenut” tai ”tehokas”, ”päättäväinen” tai ”varma”. Kokenut missä? Leikkauspäätösten tekemisessä vai? Ja tehokas, mutta miten? Töpeksimään asioita?

Eräskin ehdokas, joka toteaa olevansa ”sanansa mittainen mies” ei kuitenkaan kerro, mikä tuo sana mahtaisi olla.

Valtapuolueiden kampanjoiden sisällöllinen köyhyys selittyy sillä, että on ”talouden realiteettien” edessä hiljaa hyväksytty valtiovarainministeriön, elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston rummuttama vaihtoehdottomuus: on pakko pokkuroida finanssikapitalismin vaatimusten mukaisesti. Vaihtoehtojen puute pakottaa keskittymään sisältöjen sijaan muotoon. Kokemus, tehokkuus tai varmuus ei totisesti kerro mitään siitä, minkä tavoitteiden puolesta nuo sinänsä kannatettavat ominaisuudet valjastetaan.

Erityisen irvokkaaksi tilanteen tekee se, että samalla kun kotimaisissa eduskuntavaaleissa hehkutetaan demokratiaa, ollaan sen polkeminen valmiita hyväksymään Kreikassa – talouskuriin vedoten. Demokratiaa ei voi olla olemassa ilman politiikan tekemisen mahdollisuutta, mikä taas edellyttää vaihtoehtoja. Ilman sitä eletään fasismissa – siitä riippumatta, kuinka hienot kulissit ja vaunut ympärille on pystytetty.

Suomen kommunistisen puolueen vaalikampanja ohjelmineen ja ehdokkaineen tarjoaa todellisen antiteesin vallitsevalle politiikalle. Meillä politiikkaa tekevät ihmiset ihmistä varten. Jo Marx totesi, miten historiaa – tai sen kummemmin politiikkaakaan – eivät tee aatteet eivätkä tahdottomat luonnonvoimat vaan elävät ihmiset konkreettisissa tilanteissa.

Kommunistien ei myöskään tarvitse selitellä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Siellä missä kommunisteilla on valtaa ja paikkoja kuntatasolla, voimme suoraselkäisesti seistä politiikkamme takana.

Suomi ei kaipaa kokoomuksen tai minkään muun puolueen robotteja, jotka myötäilevät markkinavoimien oikkuja. Kommunisteilla on politiikkaan kipeästi kaivattuja vaihtoehtoja ja sisältöä. Nyt tarvitaan väkeä tuomaan sitä tunnetuksi.

Eduskuntapuolueista poiketen meillä ei ole veronmaksajien rahoja käytettävissä mainontaan, markkinointiin ja robottivaunuihin. Eikä meille valu kapitalistien korruptiorahaa. Ehdokkaamme ovat tavallisia ihmisiä, eivät miljonäärejä. Eikä ehdokkaidemme taustalta löydy säätiöitä tai muita epäilyttävää rahaa tarjoavia puljuja.

Siksi vaalikentillä tarvitaan nyt kaikkia – niitä Marxinkin peräänkuuluttamia ihmisiä, jotka haluavat tehdä historiaa.