Vaalirahoitus vain jäävuoren huippu
Nyt kuumana käyvä vaalirahoitusskandaali paljastaa, miten sekä suurpääoman oma puolue kokoomus että muutkin eduskuntapuolueet ja niiden kansanedustajat ja ministerit on ostettu myötäilemään rahamiespiirien etuja. Samalla on suurella rahalla ratkaistu vaalien tulokset.
On turha uskotella, että suurpääoman säätiöiden, finanssikonsernien, yksityisten ja jopa osin valtio-omisteisten yhtiöiden puolueille ja niiden ehdokkaille syytämät vaalirahat ovat ehtoja asettamatonta poliittista vaikuttamista tai peräti hyväntekeväisyyttä ja että ongelma on vain rahojen antamisen julkisuus. Vastikkeetonta vaalitukea näiltä tahoilta ei ole olemassa.
Ja selvää asiaa sotketaan viittaamalla tässä yhteydessä SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen–tosin vain valikoidusti kahdelle vasemmistopuolueelle ja niiden ehdokkaille–antamaan vaalitukeen. Jos ay-liike olisi terve ja todella taistelisi jäsenistönsä etujen puolesta, olisi luonnollista, että se antaisi vastikkeellista tukea kaikille vasemmistopuolueille ja niiden ehdokkaille, jotta nämäkin toimisivat ay-liikkeen jäsenten ja vähävaraisten ihmisten puolesta.
Kun esimerkiksi Sampo-konserni antaa 125000 euroa ja Teollisuuden ja työnantajain TT-säätiö 150000 euroa hallituspuolue kokoomukselle, jolla on valtiovarainministerin, valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaavan ministerin ja asuntoministerin salkut, sekin tuki on taatusti vastikkeellista eli tarkoitettu edistämään suurpääoman etujen mukaista politiikkaa. Sama pätee muiden hallituspuolueiden ja suurten puolueiden tukemiseen. Tukirahalla on luonnollisesti myös puolueita sitouttava, kahlitseva ja kiristävä vaikutus, jos sellaista satuttaisiin tarvitsemaan. Eipä näytetä tarvittavan.
Eduskunnan kahdelle vasemmistopuolueelle ja niiden ehdokkaille pienempää tukea annetaan myös poliittisen vaikuttamisen toivossa, näiden puolueiden mahdollisen hallitukseen uudelleen astumisen varalta, radikaalivasemmiston pitämiseksi marginaalissa, tasapuolisuusmielikuvan antamiseksi ja näiden puolueiden kanssasyyllisyyden varmistamiseksi, jos käry käy.
Pelkkä vaalirahoitustuki on vain jäävuoren huippu. Sen ohella pitäisi selvittää, mitä rahaa puolueille jaetaan vaalien välillä ja miten kaikki tämä raha vaikuttaa vaalien välillä poliittisiin päätöksiin hallituksessa, eduskunnassa ja kunnalliselämässä. Millä hinnalla suurpääoma osti esimerkiksi työnantajien Kela-maksun poistamisen? Entä kokoomuksen voitelullako ostettiin valtiovarainministeriön kaavailut lainsäädännön uudistamiseksi siten, että pankkitalletuksista, arvopapereista ja rahastoihin sijoittamisesta tehtäisiin verovähennyskelpoista? Asiaan huomiota kiinnittänyt Suomen Attac muistuttaa, että hanke mahdollistaisi nimettömän sijoittamisen ja siten verojen maksamatta jättämisen eli maamme muuttamisen eräänlaiseksi veroparatiisiksi. Ja niin edelleen.
Kyse on myös rakenteellisesta korruptiosta. Kun puoluetukijärjestelmää luotiin, sen sanottiin vähentävän puolueiden riippuvuutta yksityisestä rahoituksesta. Eniten yksityistä, suurelta osin liike-elämältä tulevaa rahoitusta keräävät ja saavat kuitenkin juuri ne puolueet, jotka saavat myös eniten valtion ja EU:n puoluetukirahoja. Raha menee rahan luo, häviäjä on politiikan uskottavuus ja kansalaisten luottamus vaalien merkitykseen.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
