Vaalit tulevat – oletko valmis?

Kevään eduskuntavaalit kolkuttelevat ovella ja nyt on korkea aika laittaa kaikki peliin jos ja kun aiotaan saada hyvä tulos aikaan. Vaaleihin lähdetään tilanteessa jossa kansan keskuudessa kytee voimakas protestihenki mutta valitettavasti protesti näyttäisi suuntautuvan kovaa oikeistolaista politiikkaa ajavaan Perussuomalaisiin. Soinin viimeaikaiset ulostulot muun muassa näppien pitämisen erossa puolustusmäärärahoista tai vaatiminen Suomea irtisanoutumaan kansainvälisestä ilmastosopimuksesta kertoo karusti perussuomalaisten arvomaailmasta. Soinille on tärkeämpää varustaa maamme hampaisiin asti aseilla kuin turvata ihmisten jokapäiväinen elämä. Samoin Soini haluaa mieluummin tukea suurpääomia ja niiden voittojen tahkoamista kuin huolehtia luonnosta. Eli jos protestiäänet satavat perussuomalaisten laariin – tarkoittaa se hyppäämistä vain ojasta allikkoon.

Meidän kommunistien tehtävä vaaleissa on paljastaa ja pysäyttää kova oikeistolainen komento tai muuten meno jatkuu entistä hurjempana jossa työ – ja vähäväkistä väestöä lyödään kaksin käsin polvilleen.

Miten sitten onnistutaan katkaisemaan oikeiston vyörytys. Kommunistien menestys riippuu hyvin pitkälti meistä jokaisesta toverista. Turha siinä on puoluejohdon tehdä vaaliohjelmia ynnä muuta jos me emme itse laita tikkua ristiin vaan pyörittelemme peukaloita torpissamme ja odotamme muitten tekevän työt. Joka ikiselle kommunistille löytyy varmasti puuhaa ja piirien aktiivien tehtävä on olla yhteydessä tovereihin jotka jostain syystä ovat jääneet sivuun toiminnasta tai eivät itse rohkene tarjota apuaan.

Vaalityöhön tarvitaan myös uutta ajattelua ja uusia toimintamuotoja. Siitä ei päästä minnekään, että yhä suuremmassa määrin kyseessä on henkilövaalit ja tähän täytyy myös kommunistien panostaa entistä paremmin. On perustettava tukiryhmiä joiden tehtävä on nostaa voimakkaasti esille ehdokkaiden persoonallisuuksia. Samalla kun ehdokas kiertää kentällä kertomassa puolueemme ilosanomaa – siinä rinnalla pitää nostaa esiin omaa ainutlaatuisuuttaan ja erinomaisuuttaan miksi juuri minä olen oikea ihminen edustamaan kansaa Arkadianmäellä. Myös huumoria ja ennakkoluulottomuutta peliin joilla ylitetään julkisuuskynnyksiä.

Julkisuuteen on vain kylmän rauhallisesti tunkeuduttava. Ei pidä jäädä voivottelemaan miten valtamedia meitä syrjii vaan on toimittava siten, että joku meistä aina ylittää uutiskynnyksen. On tuputettava itseämme ja juttujamme kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Niin kauan kuin yksikin ihminen tulee torilla sanomaan, että ” vieläkö se Tiedonantaja ilmestyy” tai ”vieläkö kommunistit toimivat”, on meillä totta totisesti työsarkaa sanomamme perille viemisessä suurten massojen joukkoon.

On oltava ajan hermolla ja reagoitava salaman nopeasti yhteiskunnassa velloviin keskusteluihin. Esimerkiksi Soini tarjoaa tuon tuosta meille kommunisteille aiheita kultalautasella, mutta osaammeko hyödyntää niitä? Meillä on kampanja: Kumpaa sinä haluat, Sota-aseita vai arjen turvaa? ja kun nyt Soini ilmoitti suorasukaisesti kannattavansa mieluummin sota-aseita kuin arjen turvaa, niin reagoiko SKP siihen millään lailla. Käytettiinkö tilannetta hyväksi ja paljastettiin perussuomalaisten politiikka ja arvomaailma – kissan viikset, oiva tilaisuus hukattiin. Tarjottiinko edes tiedotusvälineille kannanottoa Soinin lausunnosta? Elämme aikaa jossa aiheet ja asiat vaihtuvat tiuhaan ja jotka muutaman päivän päästä ovat armottomasti vanhenneet.

Hereillä on siis oltava joka taholla ja kun huomaa tilaisuuden, on rohkeasti haastettava muut puolueet väittelyyn paikallisesti kuin myös valtakunnallisesti. Vaalit eivät suinkaan ole vain pelkästään omien asioiden esilletuomista vaan myös arviointia muiden puolueiden ohjelmista ja kannanotoista ja puuttumista niihin.

Taas kerran muistutus sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämisestä. Olen lukenut useiden kommunistien erinomaisia kirjoituksia omissa blogeissaan, mutta miksi ette tuo niitä suuren yleisön luettaviksi? Nyt niissä on yleensä nolla kommenttia ja ilmeisesti lukemassa käy vain toiset kommunistit. Rohkeasti vaan mukaan valtakunnallisiin blogeihin joissa käy päivittäin tuhansia lukijoita. Jos minä pärjään siellä väittelyissä, niin tottahan toki te minua kouliintuneimmat toverit pärjäätte ja saatte näin runsaasti lukijoita asioillenne ja ilmaista julkisuutta. 83 % verkon käyttäjistä on sitä mieltä, että blogit kertovat tarkimmin siitä, mitä ehdokas osaa ja ajattelee. Vaalikoneet saivat tutkimuksissa alle kymmenen prosentin kannatuksen. Eli kiireen vilkkaa kirjautumaan blogeihin ja ei kun juttua pukkaamaan. Uskokaa tai älkää, mutta väittely noissa foorumeissa on suurelta osin tosi hauskaa puuhaa kun mukaan ei lähde liian ryppyotsaisesti ja myös väittelytaito sekä tietomäärä lisääntyvät automaattisesti.

Yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia on liittoutua vaalikentillä punavihreiden ihmisten ja ehdokkaiden kanssa. Soini on vienyt muita puolueita kuin litran mittaa ja vienyt keskustelunaiheita haluamaansa suuntaan, mutta sille on sanottava top tykkänään. Myös muu oikeisto on hallinnut kenttää mielin määrin jo liian kauan ja vasemmisto on vikissyt altavastaajana – nyt on aika kääntää asiat toisinpäin eikä aiheista todellakaan ole pulaa.

Meidän punavihreiden on löydettävä toisemme ja otettava aloite keskusteluista omiin käsiin. On järjestettävä yhteisiä tilaisuuksia joissa revitään auki oikeistolaisen politiikan tuhoisuus hyvinvointiyhteiskunnalle ja tuotava selkeästi punavihreä vaihtoehto esiin. Pysäytetään oikeiston riemumarssi näissä vaaleissa ja se tapahtuu parhaiten vasemmiston ja muiden edistyksellisten voimien yhteistyön kautta.