Vaikea valinta – ketä äänestää presidentinvaalissa!

Kovin on mutkikkaat kuviot kun pitäisi valita maallemme tasavallan päämies tai -nainen. Olin jo aikaa sitten valintani tehnyt ja päättänyt äänestää Paavo Väyrystä, mutta viime päivinä hänen päälleen on tullut siksi paljon tummia pilviä, että on aika pitää tuumaustunti.

Tähän asti kun olen vertaillut ehdokkaita, niin Väyrynen on kaikilla mittareilla ollut mielestäni ylivertainen. Hän on ehdokkaista ylivoimaisesti kokenein mitä tulee ulkopolitiikkaan, ollut vankkumaton Nato– ja EU vastustaja.

Ensimmäinen pitkä miinus Väyryselle tuli kun hän viime viikolla kertoi haluavansa rajoittaa lakko-oikeutta. Vaikka tiedän, ettei presidentillä nykyään ole minkäänlaista roolia sisäpolitiikassa, niin siitä huolimatta Väyrysen kannanotto sai niskakarvani pörhölleen.

Ja kun eilen saimme kuulla kuinka hän on valmis viemään Suomen Natoon jos Venäjällä tilanne muuttuu oleellisesti, niin kysymyksiä nousi yhtäkkiä ilmaan. Mitä mitä mitä? Mistä nyt on kysymys, mistä nyt tuulee? Onko Paavo tullut toisiin aatoksiin Natosta? Minun presidenttini ei saa koskaan tai missään olosuhteissa liittää maatani rikollisjärjestö Natoon. Tähänkö katkesi minun tukeni Väyryselle?

Kaiken kukkuraksi kun kävin Helsingin Sanomien vaalikoneilla, niin ylivoimaisesti parhaat pisteet sai Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Häntäkö nyt sitten pitäisikin äänestää? Jos presidentinvaalit olisi käyty viime tammikuussa, olisin ilman muuta ollut Arhinmäen valinnan takana. Nyt tilanne on toinen. Paavo Arhinmäki marssitti joukkonsa oikeistohallitukseen ja lähti kulkemaan käsikynkkää suurpääoman puolueen kokoomuksen kanssa ja sitä minun on mahdoton hyväksyä. Vasemmistoliiton meno hallitukseen veti myös maton tylysti alta orastavalta vasemmiston yhteistyöltä.

Kuinka siis voisin äänestää Paavo Arhinmäkeä, joka vei huippuunsa takinkäännön kevään eduskuntavaalien jälkeen ja liittyi mukaan siihen sakkiin joka toteuttaa kovaa uusliberalistista politiikkaa. Tunnustan suoraan, että olen yhä katkera Arhinmäelle ja luottamukseni häneen on nollassa, niin valitettavaa kuin se onkin. Eli hänelle ääneni antaminen ei tule kuuloonkaan.

Mitä siis jää jäljelle? Pekka Haavisto, Eva Biaudet? Myös heidän kantansa Natoon on todella häilyviä ja molemmat ovat vankkumattomia EU, n kannattajia, joten he ovat pois listaltani. Lipposen, Niinistön, Soinin ja Essayahin äänestäminen on taas sula mahdottomuus.

Jätänkö siis ensimmäisen kerran elämässäni äänestämättä? Tai käynkö vaaliuurnilla ja äänestän tyhjää tai sitten joko Leniniä tai Marxia? Vai josko sittenkin Paavo Väyrystä – no on tämä nyt vaikeaa ja pohdittavaa riittää vielä yllin kyllin. Eiköhän tehdä Väyryset ja nukutaan rauhassa yön yli.