Valon pilkahduksia uusliberalismin pitkän tunnelin päässä
Latinalaisen Amerikan kansat ovat kokeneet monenlaista shokkiterapiaa viimeisen puolen vuosisadan aikana. Monissa maissa on ollut vallassa Yhdysvaltojen pönkittämiä raakoja sotilasdiktatuureja. Kun on päästy harjoittelemaan demokratiaa, on tullut talousromahduksia. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, nuo uusliberalismin airuet, ovat pitäneet vielä 1990-luvulla muun muassa Argentiinaa ja Brasiliaa tiukassa kuristusotteessa. Brasilia oli maailman velkaantunein maa, ja Argentiinassa myös keskiluokka menetti kaiken, kun inflaatio laukkasi tuhansien prosenttien tasolla.
Nyt lähes kaikissa mantereen maissa on demokraattisesti valittu jonkin asteinen vasemmistolainen presidentti ja hallinto. Vapautuuko siis Latinalainen Amerikka uusliberalismin kahleista ja Yhdysvaltojen määräysvallasta, kyseltiin ay-väen rauhanpäivien teemaseminaarissa Hämeenlinnassa.
– Äärimmäisestä uusliberalismista on kyllä suurin osa tätä manteretta vapautunut uusien vasemmistolaisten hallitusten myötä, vastasi työryhmässä alustuksen pitänyt kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. Hän on työskennellyt kehitysyhteistyöprojekteissa muun muassa Dominikaanisessa tasavallassa.
Wilska totesi, että uusliberalismin lonkerot kuitenkin edelleen ulottuvat lähes kaikkialle maailmaan. Sen periaatteita toteuttavat, enemmän tai vähemmän, sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset hallitukset monissa maissa. Myös Suomessa.
Vaurautta ei ole ”tihkunut”
Uusliberalismin mukaan julkisen sektorin osuutta pitää kaventaa, sääntelyä vähentää, palveluja yksityistää, sosiaalimenoja karsia ja yritysten kilpailukykyä edistää kaikin mahdollisin keinoin muun muassa poistamalla esteet kaupankäynniltä. Näin päästään vapaan markkinatalouden ”onnelliseen” olotilaan.
Tämän talousopin mukaan yritysten ja rikkaiden menestyksestä sitten ”tihkuu” murusia myös köyhille, automaattisesti. Tätä tihkumista ovat Latinalaisen Amerikan köyhät saaneet odottaa vuosikymmeniä – turhaan. Maanosahan on ollut uusliberalismin koelaboratoriona alkaen Augusto Pinochetin Chilestä, jossa 1970-luvulla huseerasivat monetaristisen talouspolitiikan gurun Milton Friedmanin opetuslapset, ns. ”Chigagon pojat”. Friedman sai taloustieteen Nobel-palkinnon 1976 ja pääsi Ronald Reaganin neuvonantajaksi 1980-luvulla. Chile koki talousromahduksen 1982 – 83.
Wilskan mukaan poliittinen kääntyminen vasemmalle on seurausta uusliberalistisen politiikan epäonnistumisesta. Latinalainen Amerikka on myös sosiaalisesti hyvin epätasa-arvoinen. Siellä on edelleen maailman suurimmat tuloerot….
MARJALIISA SIIRA
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
