Vanhoista lehdistä kopioitu raportti, olematon myrkkytehdas, todistamattomia väitteitä

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

USA:n ulkoministerin

Colin Powellin

puheen YK:n turvallisuusneuvostossa
5. helmikuuta piti olla ratkaiseva niitti maailman taivuttamiseksi Irakin
vastaisen sodan kannalle. Olihan asialla ainoa USA:n johtomies, jota maailmalla
edes jonkin verran, tosin perusteetta, arvostetaan.

Pablo Picasson

sodan kauhuja kuvaava

Guernica

-maalauskin kokoussalin seinällä
oli peitetty, jottei kenenkään mieleen olisi tullut sopimattomia
ajatuksia.

Mutta toisin kävi. Tärkeimmät YK:n turvallisuusneuvoston
jäsenmaat torjuivat tuoreeltaan Powellin kaupitteleman toimintalinjan,
jonka mukaan asetarkastukset saavat nyt riittää ja uusi hyökkäyksen
oikeuttava päätöslauselma on hyväksyttävä.
Asiantuntevassa mediassa ilmestyi lukemattomia kritiikkejä, joissa
Powellin ”todisteet” osoitettiin kohta kohdalta köykäisiksi
tai suorastaan valheellisiksi.

Powellin puheella oli haluttu vaikutus vain USA:n yleiseen mielipiteeseen.
Mielipidemittaukset näytti lisääntynyttä kannatusta
hyökkäykselle. Mutta vastapainoksi rauhanliike kaikkialla maailmassa
valmistautui helmikuun 15. päivän sodanvastaisiin mielenosoituksiin,
ja Ranska, Saksa ja Belgia terhistäytyivät Venäjän taustatuella
uuteen aloitteellisuuteen sodan estämiseksi. USA joutui vaikeuksiin
yrittäessään kävellä Natossa niiden yli.

Eikä tässä kaikki.

George W. Bushin

sotapolitiikan
innokkain aseenkantaja

Tony Blair

tyri pahoin ja saattoi samalla
Powellinkin häpeään, kun Britannian ”uusiin tiedustelutietoihin”
perustuvaksi väittämä, 3. helmikuuta julkistama ja YK:n turvallisuusneuvostolle
jakama Irak-raportti osoittautui plagiaatiksi.

Powell mainitsi YK-puheessaan brittiläisen asiakirjan

Iraq – its
infrastructure of concealment,


deception and intimidation

lisätodisteeksi
Irakin kieroilusta ja lausui: ”Kiinnittäisin kollegoiden huomiota
hienoon paperiin, jonka Yhdistynyt Kuningaskunta on jakanut mikä kuvaa
ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti Irakin petollista toimintaa.”

Seuraavana päivänä räjähti pommi. Brittiläinen

Channel Four

-tv-kanava paljasti uutislähetyksessään,
että Blairin hallitus oli syyllistynyt Powellin kehumassa tiedusteluraportissa
laajamittaiseen kirjalliseen varkauteen. Paljastettiin, että raportti
oli laajoilta osin kokoonkyhätty aiemmin aikakauslehdissä julkaistuista
kirjoituksista, joista monet ovat lisäksi vanhoja.

19-sivuisen raportin neljä sivua oli kopioitu lähes suoraan
yhdysvaltalaisen, irakilaissyntyisen gradun tehneen opiskelijan

Ibrahim
al-Marashin

artikkelista, joka ilmestyi viime syyskuussa

Middle East
Review of International Affairs

-julkaisussa ja joka perustuu yli kymmenen
vuotta sitten kerättyihin tiedustelutietoihin. Lisäksi kuusi muuta
sivua perustuu

Jane´s Intelligence Review

-lehdessä julkaistuihin
kirjoituksiin, joista toinen kuusi vuotta vanha.

Jopa al-Marashin artikkelin kirjoitusvirheet toistetaan sellaisenaan
”tiedusteluraportissa”, mikä viittaa siihen, että teksti
on skannattu tai poimittu internetistä ja pantu kasaan leikkaa ja liimaa
-periaatteella.

Joitakin muutoksia al-Marashin tekstiin on sentään tehty, jotta
Irakin toiminta saataisiin näyttämään raskauttavammalta.
Niinpä ulkomaisten lähetystöjen ”tarkkaileminen”
on muutettu ”vakoilemiseksi” ja ”vihamielisiä hallintoja
vastustavien ryhmien auttaminen” on muutettu ”terroristiorganisaatioiden
tukemiseksi”.

Plagioinnin havaitsi ensimmäisenä Gambridgen yliopiston politiikan
dosentti

Glen Rangwala

. Hän totesi Channel Fourin uutisille
plagiaatin osoittavan, että Britannialla ei todellakaan ole mitään
itsenäisiä tietolähteitä Irakista. ”Se vain haalii
julkisesti saatavissa olevia tietoja.”

Mihinkään yllä mainituista todellisista lähteistä
”tiedusteluraportissa” ei viitata. Asiakirjan tekijöiksi
oli sitä vastoin alkujaan mainittu neljä White Hallin virkailijaa,
mutta heidän nimensä poistettiin hallituksen nettisuvulta 3. helmikuuta.

Varastettujen artikkelien kirjoittajat hyökkäsivät Blairia
vastaan, koska tämä oli yrittänyt käyttää
heidän tuotoksiaan sodanlietsonnan välineinä.

Jane´s
Intelligence Reviewissa

työskentelevä

Sean


Boyne

sanoi olevansa järkyttynyt. ”En pidä siitä, että
mitään kirjoittamaani on käytetty argumenttina sodan puolesta.
Olen huolestunut, sillä olen sotaa vastaan.” Ibrahim al-Marashi
puolestaan ihmetteli: ”Kuinka brittiyleisö voi luottaa hallitukseen,
jos se syyllistyy tällaisiin temppuihin. Ihmiset käsittelevät
tästä lähtien mitä tahansa muuta heidän julkaisemaansa
informaatiota suurella epäilyksellä.”

”Sanaa ’skandaalimainen’ käytetään mielestäni
liikaa poliittisessa elämässämme, mutta tähän se
varmasti sopii”, kommentoi Royal United Services Instituten tutkija

Dan Plesch

Channel Fourin uutisille.

Powellilla oli huono onni myös hänen yrittäessään
kytkeä yhteen al-Qaidan ja Irakin. Powell väitti, että Irakin
hallinnolla on yhteys islamistiseen Ansar al-Islam -ryhmään, joka
taas on tekemisissä al-Qaidan kanssa. Edes USA:n tiedustelupalvelut
eivät ole yhtyneet hänen väitteisiinsä. Ja kymmenet
Lähi-idän asioiden asiantuntijat ovat ampuneet kritiikeissään
väitteet alas.

Yhtenä todistuksena esittämästään linkityksestä
Powell mainitsi koillis-Irakissa Khurmalissa sijaitsevan terroristien myrkkytehtaan
ja koulutuskeskuksen. Todisteeksi hän näytti epämääräistä
satelliittikuvaa.

Ensin kurdijohtajat, jotkut heistä USA:n liittolaisia, ilmoittivat,
etteivät he tiedä mitään Powellin mainitsemasta myrkkytehtaasta.
Heti ensi kommenteissa muistutettiin myös, ettei Powellin mainitsema
alue ole lainkaan Bagdadin valvonnassa olevaa aluetta vaan aluetta, jolla
USA:n erikoisjoukot ovat operoineet jo kuukausia ja jonka yllä USA:n
ja Britannian koneet jatkuvasti partioivat. Jos alueella on kerran sellainen
vaarallinen terroristikeskus, niin ”miksi me emme ole tehneet selvää
siitä”, Powellilta tiukattiin jopa senaatin ulkoasiainvaliokunnassa..
Powellilla ei ollut antaa uskottavaa selitystä.

Ja sitten läntiset lehtimiehet vierailivat Powellin näyttämän
kuvan esittämässä paikassa eivätkä löytäneet
merkkiäkään mistään myrkkytehtaasta.

Jo ennen edellä mainittuja kiusallisia paljastuksia Powellin esittämiä
”todisteita” ehdittiin ruotia kymmenissä artikkeleissa. Perusteellisimmista
mainittakoon dosentti Glen Rangwalan (mm. www.globalpolicy.org ja www.globalresearch.ca),

The Guardian

-lehden 6.2. (www.guardian.co.uk/online),

Ali Abunimahin

ja

Rahal Mahajanin

(mm. www.counterpunch.org) sekä

Stephen
Zunesin

(www.commondreams.org) ja

Maria Tomchikin

(www.zmag.org)
artikkelit.

Runsaasti Powellin puhetta käsitteleviä artikkeleita löytyy
myös muun muassa osoitteista www.antiwar.com ja www.neravt.com/left.

Kritiikeissä käytiin kohta kohdalta läpi kaikki Powellin
esittämät väitteet. Guardian oli käyttänyt artikkelin
laadinnassa apuna kymmenkuntaa asiantuntijaa. Monissa kritiikeissä
leimattiin Powellin väitteet suoraan ”valheiden litaniaksi”.
Niissäkin artikkelissa, joissa arvioitiin, että joissakin Powellin
väitteissä saattaa olla perään, päädyttiin
päinvastaisiin johtopäätöksiin kuin Powell: mitkään
todisteet eivät voi olla peruste sodalle, vaan asetarkastuksia on jatkettava
ja kriisi on ratkaistava rauhanomaisesti.