Vankilasta, sodasta ja maanpakolaisuudesta takaisin politiikan ytimeen

Pitkään Suomessa pakolaisena elänyt Omar Baha on palannut Irakiin – ei lepäämään menneisyyden varjoissa, vaan rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa, jota ei hänen mukaansa ole vielä olemassa. Kolmen viimeisen vuoden ajan Omar on kulkenut Pohjois-Irakin kaupungeissa, opettajien kokouksissa, mielenosoitusten eturivissä ja kodeissa, joissa palkattomuus, korruptio ja väkivalta ovat arkea. Hän tekee työnsä vapaaehtoisena, ilman puoluekomennusta, mutta silti vahvasti poliittisena toimijana – aktivistina, joka on kantanut vapauden ja tasa-arvon ajatusta mukanaan koko verevän elämänsä ajan.

Paluu Irakiin

Kun Baha palasi Irakiin 33 vuoden poissaolon jälkeen, hän ei tullut tyhjän päälle. ”Minulla on aina ollut laaja verkosto ja paljon yhteistyökumppaneita Irakissa. Olemme aina halunneet keskustella siitä, miten hyvä kansalaisliike voisi syntyä ja mitä poliittisesti olisi juuri nyt tehtävä.”

Omar on vuosikymmenten ajan pitänyt aktiivista yhteyttä pakolaisjärjestöihin, poliittisiin liikkeisiin ja median toimijoihin. Hän tuntee Euroopan pakolaisleirit. Suomessa hän on ollut perustamassa järjestöjä ja toiminut tulkkina muun muassa kotoutumisprojekteissa. Hän ei ollut koskaan irti Irakin politiikasta. Paluu Irakiin kolme vuotta sitten oli ratkaiseva askel. ”Ei minulla ollut mitään muuta mandaattia kuin oma poliittinen johtopäätös: että menen sinne ja alan vaikuttaa entistä enemmän.”

Kansalaisyhteiskunnan rakentaminen – mitä se tarkoittaa Irakissa?

Irakissa kansalaisyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys. ”Meillä ei ole valmiiksi olemassa olevaa rakennetta järjestöineen ja valtiontukineen, vaan jotakin, joka täytyy rakentaa lähes tyhjästä – keskellä korruptiota, puolueiden väkivaltaista kilpailua ja heikkoa valtiota.”

Bahalle kansalaisyhteiskunnan rakentaminen tarkoittaa keskeisesti ainakin kolmea asiaa: ”ihmisten kokoamista yhteen, poliittisen tietoisuuden kasvattamista ja pelon murtamista.”
”On omia kaupunkeja ja alueita, pieniä alueellisia järjestöjä… mutta kysymys on se, miten kokonaisuutena voisimme vaikuttaa ja alkaa rakentaa laajasti ja joukkovoimaisesti parempaa Irakia ja parempaa maailmaa.”

Omar on kiertänyt 15 kaupungissa ja verkostoitunut opettajien ryhmien, työväenryhmien, naisjärjestöjen ja paikallisten aktivistien kanssa. ”Pääsin joka kaupunkiin… pääsin neuvottelemaan ja keskustelemaan… meillä oli kokouksia erilaisten ryhmien kanssa.”

Mies ei ilmestynyt ihmisten ja järjestöjen keskelle ylhäältä, vaan osana kiehuvaa ja muutoksessa olevaa yhteiskunnallista prosessia. Omar on omiensa joukossa tunnettu toimija, joka on joutunut kärsimään työstään ja toiminnastaan jopa vankilassa. Hän ei kuitenkaan edusta verkostotyössään puoluetta, vaikka on Kurdistanin kommunistisen puolueen jäsen.

Aktivistina Omar toteuttaa politiikkakäsitystä, joka on laajempi kuin puoluepoliittinen työ. ”Tämä meidän kansalaisjärjestöjen verkostoituminen, mielenosoitukset ja vaikuttamistyö eivät ole suppeasti ajateltuna ideologista puoluetyötä vaan paljon enemmän – mutta kyllä verkostoillakin voi olla jossain kohtaa samanlaista kurinalaisuutta kuin poliittisilla puolueilla.”

Omar puhuu ihmisille oikeuksista, ei vain tarpeista. ”Vaikka ideologiaa tarvitaan… kansalais­aktivistin ei ole pakko olla vasemmistolainen tai kommunisti… leipä kuuluu kaikille ihmisille.”

Pelon murtaminen

Irakissa poliittinen toiminta on vaarallista. Mielenosoituksia hajotetaan, aktivisteja pidätetään ja puolueet käyttävät aseellisia joukkoja.

Baha kertoo tilanteesta, jossa poliisi yritti pidättää hänet mielenosoituksessa: ”Tuli iso joukko poliiseja… he yrittivät estää meitä puhumasta… poliiseja tuli lisää, ja yhtäkkiä huomasimme olevamme sekä poliisien että median piirittämiä. Innostuimme keskellä mielenosoitusta, koska media alkoi lähettää suorassa lähetyksessä sitä, mitä halusimme sanoa.”

Mielenosoituksen jälkeen Omar julkaisi oman videon, joka levisi laajalle. ”Videostani tuli viraali! Se oli pieni voitto – mutta Irakissa pienet voitot ovat suuria. Meillä on tunne, että vaikka kaikki on vaikeaa, kaikki on kuitenkin mahdollista.”

Opettajien liike – uuden kansalaisyhteiskunnan sydän

Kun Baha saapui Pohjois-Irakiin, opettajien liike oli jo nousussa. Irakin poliittisen eliitin harjoittama leikkauspolitiikka, joka alkoi ISIS:in hyökkäysten jälkeen vuonna 2014, oli romahduttanut julkisen sektorin.

”Puoli miljoonaa ihmistä oli ilman palkkaa… ei vain viikkoa tai kuukautta – vaan jatkuvasti.”

Opettajat olivat ensimmäisiä, jotka järjestäytyivät. Heillä oli koulut, yhteisöt ja kyky puhua. Baha liittyi heidän liikkeeseen.
”Meitä oli 13 kaupungissa… ja minulla oli kyllä laaja yhteistyö aktiivien kanssa jo aiemminkin.”

Omar ei itse ole opettaja, mutta hänellä oli jotakin muuta: kokemus vankiloista, sodasta ja poliittisesta vainosta. ”Näyttää siltä, että ihmiset luottavat minuun, koska minulla on omaa kokemusta… olin vankilassa… ja olen saanut jopa kuolemantuomion.”

Omarin kuolemantuomio ei päättynyt oikeudenkäyntiin tai armahdukseen, vaan sodan logiikkaan. Omarin mukaan ratkaiseva käänne tapahtui vuosien 1983–1984 jälkeen, kun hän oli ollut Abu Ghraibin vankilassa Bagdadin lähellä yli kaksi kuukautta odottamassa teloitusta. Samaan aikaan Peshmergan *) ja Irakin valtionjoukkojen välinen aseellinen yhteenotto kiihtyi niin suureksi, että osapuolten oli pakko neuvotella vankienvaihdosta. ”Silloin alkoi sota Peshmergan ja valtion välillä, ja sen jälkeen aloitettiin vankien vaihto.”

Kuolemantuomio vaihtui vapauteen – ei siksi, että valtio olisi katunut, vaan koska vangista ja tuomitusta tuli osa sotilaallista vaihtokauppaa.

Kirjallisuuden ja teatterin Omar

Aktivisti Bahalla on toinenkin puoli – kulttuurin, kirjallisuuden ja teatterin Omar. Se näkyy tavassa, jolla hän puhuu ihmisistä, tarinoista ja yhteiskunnasta. Hän ei ole vain poliittinen järjestäjä, vaan myös ihminen, joka on rakentanut teatteriryhmiä, näytellyt ja ohjannut itsekin.

Omar kertoo nauraen tarinan, joka kuvaa tätä puolta täydellisesti. Kun hän saapui Suomeen vuonna 1990, hän oli lukenut Seitsemän veljestä omalla kielellään.
Helsinki-Vantaan lentokentällä hän mainitsi pakolaisia vastaanottaneelle tulkille lukeneensa Seitsemän veljestä. ”Työntekijä hämmästyi… ’Täällä joku puhuu Aleksis Kivestä ja Seitsemästä veljeksestä!’”, Omar nauraa tulkin huutaneen muillekin.

Teatteri on ollut Bahalle yhtä tärkeä kuin kirjallisuus. ”Meillä oli oma teatteriryhmä… rakensin järjestöä sen sisällä.” Hän mainitsee ohjaajat, joita hän ihailee: ”Bertolt Brecht ja Konstantin Stanislavski… he ovat olleet minulle tärkeitä.” Irakin kansalaisyhteiskuntaa rakentava Omar näkee teatterin poliittisena välineenä – keinona herättää kysymyksiä, ei antaa valmiita vastauksia.

Palkattomuus, velka ja solidaarisuus

Irakissa opettajien ja muiden työläisten tilanne on äärimmäinen. ”Valtio on velkaa ainakin 52 kuukauden palkat… Moneen vuoteen ei ole tullut minkäänlaista palvelua tai sosiaaliturvaa.”

Miten ihmiset selviävät? ”Ihminen on oppinut säästämään… toinen on solidaarisuus… kolmas on sukulaiset Euroopassa.”

Solidaarisuus ei Irakissa tarkoita juhlapuheita, vaan se on selviytymisen ehto. ”Sosiaalinen elämä Irakissa on erilaista kuin naapurisuhteet Suomessa. Irakissa ollaan todella yhdessä… ihmiset eivät jätä toisiaan.”

Miljoonan ihmisen marssi – toivo ja voima

Viikko ennen haastattelua miljoona ihmistä marssi Omarin kanssa Sulemanissa Rojavan tilanteen vuoksi. ”Marssi antoi ihmisille voimaa ja uskoa… että on mahdollista vaikuttaa ja tehdä jotain.”

Solidaarisuus ei tunne rajoja. ”On hurjan hienoa, että köyhät ja vaikeuksissa olevat ihmiset pystyvät näkemään oman tilanteensa yli ja olemaan solidaarisia.”

Suomi, rehellisyys ja oppiminen

Baha puhuu Suomesta lämpimästi. ”… se on se rehellisyys. Minä rakastan suomalaista rehellisyyttä.”

Omar kertoo käyttävänsä kansalaisyhteiskunnan rakentamistyössä Suomen historiaa esimerkkinä jostakin hyvästä. Irakissa voidaan oppia suomalaisesta kehityksestä: naisten oikeuksista, työväenliikkeen taistelusta, sisällissodan luokkataistelusta. Ja ihmiset oppivat toinen toisiltaan.

Omar uskoo, että kansainvälisellä solidaarisuudella on edelleen merkitystä – mutta pettymys suomalaisiin poliitikkoihin on suuri. ”Lähetin yhtenä päivänä tärkeän raportin yli sadalle kansanedustajalle… kolme vastasi.”

Elämä kantaa?

Bahaa kantaa kaksi sanaa: vapaus ja tasa-arvo. ”Koko elämäni kantava voima, syy tai motivaatio on se, onko sinulla vapautta… onko sinulla tasa-arvoista elämää.”

Omar ei ole koskaan lopettanut taistelua paremman maailman puolesta. ”Minulla on laaja ystäväpiiri… ja he sanovat, että olen tylsä, kun en lopeta koskaan tätä rimpuilua. Sanon heille, että : kyllä, olen tylsä – en lopeta koskaan, koska en voi enkä halua.”

Omar Bahan tarina on kertomus ihmisestä, joka ei suostu luopumaan toimijuudesta, vaikka valtio, armeijoiden väkivaltakoneistot ja puolueet ovat yrittäneet murskata sen. Hän rakentaa kansalaisyhteiskuntaa, koska hän uskoo, että ihmiset yhdessä voivat muuttaa maailmaa – vaikka väkivalta, korruptio ja köyhyys yrittävät todistaa toisin.

”Elämä on ehkä kaikkein mahdottomin asia… mutta meidän pitää elää. Ja yhdessä me voimme taistella ja olla solidaarisia”, sanoo Irakin kansalaisyhteiskuntaa rakentava Omar Baha haastattelussa Helsingin Malmilla.

*) Irakin autonimisen Kurdistanin alueelliset puolustusvoimat

---