Varaque tuo vappufiiliksiä
Yhteiskunnallisuus, poliittisuus, vasemmistolaisuus – määreitä, jotka monelle yhtyeelle ovat punainen vaate tai painolasti, josta pitää pysytellä mahdollisimman etäällä.
Helsinkiläinen Varaque on toista maata. Juuri ilmestyneen cd-levyn kansi on punainen, ja yhtye itse seisoo kansikuvassa rivissä tuiman näköisenä, kädet puuskassa. Levyn otsikko Ei hyvältä näytä viittaa myös siihen, että nyt otetaan asioihin kantaa.
— Varaquelle yhteiskunnallisuus on aina ollut luontevaa, mutta julistaa emme halua, sanovat laulaja-säveltäjä Tuomas Karppinen ja rumpali Lauri Alhojärvi.
Tekstit ovat Alhojärven mukaan pikkuvasemmistolaisia ja helppo omaksua.
— Musiikki on kantaa ottavaa pop-taide-musiikkia ennemmin kun 1970-luvun laululiikkeen jatketta, määrittää Alhojärvi.
Hänen mukaansa taide on aina vasemmistolaista, koska vasemmistolaisuuteen kuuluvat hyvän taiteen tunnusmerkit, omaehtoisuus ja luovuus.
— Kantaa ottavaan musiikkiin tottumattomalle levyn sisältö tuo kuulemma vappufiiliksiä, sanoo Karppinen.
Klarinettia soittava Satu Niemi miettii, että kaikki musiikki ottaa jostain vaikutteita. Ei pitäisi pelätä sitä, että on yhteiskunnallista sanottavaa.
Varaquen sydän ja sielu ovat Karppisen sävellykset, jotka ovat omaperäisiä mutta perinnetietoisia.
— Yhteiskunnallista jazzhumpparockia. Kappaleet kestävät kuuntelua, ja esimerkiksi sanoituksista löytyy aina uusia juttuja, sanoo Satu Niemi, joka tunnustautuu vilpittömästi Karppisen sävellysten faniksi.
Uuden levyn kappaleita on tehty kuuden vuoden ajan. Verkkainen tahti johtuu muun muassa siitä, että Varaque ei ole kenenkään leipätyö vaan rakas sivuprojekti.
— On mukava tehdä rauhassa, jammailla ja hioa kappaleita ilman julkaisupaineita, sanoo Satu Niemi.
Ei hyvältä näytä -omakustannelevyn voi hankkia hyvin varustetuista levykaupoista ja yhtyeen kotisivun kautta. Radiosoittoa riippumattoman yhtyeen on vaikea saada. Musiikin markkinointi hoituukin Varaquelta omatoimisesti, ilman suurten levy-yhtiöiden bisneksiä.
