Vasemmiston aika (r)yhdistäytyä!
Eduskuntavaalit lähestyvät vinhaa vauhtia, kapitalismin kriisille ei näy valoa tunnelin päässä ja oikeiston riemukulku sen kun vain jatkuu, mutta miten reagoivat Vasemmistoliitto ja kommunistit tilanteeseen? Jatkavat jääräpäisesti kumpainenkin omilla tahoillaan aivan kuin suomalaisella työväenluokalla ja kaikilla vähäväkisillä ei olisi hädän päivää.
Mikä tässä asiassa nyt on niin vaikeaa? Sekö, että SKP on vahvasti kapitalismin vastainen puolue, jonka päämäärä on katkoa kapitalismin kahleet lopullisesti. Vasemmistoliitossa ilmeisesti nähdään asiat hieman toisin? Miksi asiat ovat nyt toisin, vaikka jokainen meistä muistaa tai on lukenut miten SKDL toimi kunniakkaasti suomalaisen työväenluokan lippulaivana – mikä estää rakentamasta vastaavaa organisaatiota nyt tai vastaisuudessa.
Olen itse ollut mukana aikanaan SKP:n jäsenenä SKDL:n paikallistoiminnassa ja muistan hyvin miten käytiin kiivaita vääntöjä niin osaston kuin kunnallisjärjestön puitteissa, mutta aina toverillisessa hengessä. Koskaan en polttanut siltoja eri mieltä oleviin tovereihin, hyvänä esimerkkinä mainittakoon 2008 Tammisaaressa punaisten 90 vuotta tapahtumassa jossa tapasin siellä monen kymmenen vuoden jälkeen sosialistitovereita ja voin sanoa jälleentapaamisen olleen sydämellinen ja toverillinen. Näin se kuuluu olla ja onkin suurelta osin molemmin puolin kenttäväkeä myös tänään.
Tunnen täällä Pirkanmaalla jonkin verran Vasemmistoliiton tovereita ja tuntuvat olevan tolkun väkeä, niin nuoret kuin vähän varttuneemmatkin. Sama tilanne näyttäisi olevan ympäri maata – kommunistit ja vasemmistoliittolaiset toimivat sulassa sovussa monissa kamppailuissa – ovat tovereita keskenään. Miksi ei siis lyötäisi hynttyitä yhteen.
Oivallinen alku uuden organisaation kehittämiselle olisi solmia pikimmiten yhteinen vaaliliitto tuleviin eduskuntavaaleihin. Ihmiset leipäjonoissa, toimeentuloluukuilla, yhä vain kurjimmiksi käyvillä työpaikoilla odottavat malttamattomina vanhan kunnon oikean vasemmistolaisen voiman paluuta. Yhä tiuhempaan ja kovempina toistuvat kapitalismin kriisit – kun sitten se perinteinen vasemmistolainen vastavoima kapitalismille on hajalla, niin onko ihme jos joukot ovat horroksessa tai tarttuvat perussuomalaisten tarjoamaan täkyyn kuin hukkuvat oljenkorteen.
Paavo Arhinmäki ja Yrjö Hakanen, kertokaa minulle, miksi vaaleihin ei voitaisi mennä yhdessä. Esimerkiksi Vasemmistoliitto kuihtuu kuihtumistaan ja on ajautumassa lopulta kypsänä marjana poimittavaksi SDP, n syliin; eli mitä menetettävää loppujen lopuksi kummallakaan puolueella itseasiassa on? Meillä on vain voitettavaa mahdollisesta yhteistyöstä!
Sorretut ja vähäosaiset tarvitsevat juuri nyt keihäänkärjeksi kamppailussa kovaa ja karua oikeistolaista arvomaailmaa vastaan yhtenäisen, taistelevan ja vahvaa vasemmistolaista politiikkaa harjoittavan puolueen tai yhteistyöorganisaation, eikö niin. Emme me niin Vasemmistoliitossa kuin SKP:ssa ole vain itseä tai toisia varten, meidän tehtävä on olla etujoukkona kamppailussa ihmisten ja luonnon paremman huomisen puolesta. Väitän, että ne horroksessa olevat joukot odottavat viestiä voimien yhdistämisestä kuin kuuta taivaalta – viimeinkin työtätekevällä väestöllä olisi taas takanaan se turvallinen selkä johon nojata. Nyt on toverit aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suunnattava yhteiset voimat kylmää ja tunteetonta kapitalismia ja sen juoksupoikaa oikeistoa vastaan. Tehdään se jo näissä eduskuntavaaleissa.
