Velkajarru kaventaa talouspolitiikan liikkumatilaa – STTK:n pääekonomisti varoittaa talouskasvun romahduksesta

Parlamentaarinen sopimus kansallisesta velkajarrusta on solmittu. Se vaatii julkisen velkasuhteen alentamista 0,75 prosenttiyksikköä vuosittain. STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ei säästele sanojaan: ”Velkajarru on virhe ja haitallinen talouskasvun kannalta.”

Velkajarrun tavoitteet ovat Lainàn mukaan sinänsä kannatettavia: ”Suomen julkinen velkasuhde kasvaa edelleen, ja sen kasvu on saatava taittumaan laskuun.” Hän pitää myönteisenä, että velkaantumiskehitystä pohtimaan asetettiin parlamentaarinen työryhmä ja että ”velkajarru keveni hallituksen alkuperäisestä esityksestä, eikä velkaantumiskehitystä saa jatkossa manipuloida myymällä julkista omaisuutta.”

Mutta juuri tässä piilee ristiriita. Velkajarru uhkaa kääntyä omaa tavoitettaan vastaan. ”Se edellyttää rajua sopeuttamista, mikä heikentää merkittävästi talouskasvua.” Kapitalismin logiikka – jossa velka on hyväksyttävää, kunhan se palvelee pääoman kasvua – ei siedä julkisen sektorin investointeja, jotka eivät tuota voittoa.

”Esimerkiksi Orpon hallitus on tehnyt mittavia sopeutustoimia, mutta samalla talouskasvu on hyytynyt, ja julkisen velkasuhteen kasvu jopa kiihtynyt,” sanoo STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.

Velkajarrun suurin ongelma on ajoitus. ”Se edellyttää sopeuttamista juuri heikossa suhdanteessa, syventäen taantumaa entisestään.” Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on varoittanut, että tällainen politiikka ei edes keskimäärin onnistu tavoitteessaan kääntää julkista velkaantumista laskuun.

Lisäksi velkajarru ei mahdollista riittävää suhdannepolitiikkaa. ”Siitä on mahdollista poiketa ainoastaan kriisiolosuhteissa.” Tämä tarkoittaa, että talouspolitiikan liikkumatila kapenee – ja samalla kaventuu demokratia. ”Parlamentaarinen työryhmä julkisen talouden alijäämätavoitteen asettamiseksi jäisi pelkäksi kumileimasimeksi, jos jo lakiin kirjataan velkasuhteen alentamisvaatimus.”

EU:n taloussäännöt sisältävät jo velkajarrun. ”Ne edellyttävät velkasuhteen laskevan vähintään 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa Suomen nykyisellä velkatasolla.” Kansallinen velkajarru voi Lainàn mukaan ”lisätä sopeutustaakkaa useilla miljardeilla jopa epärealistisen suureksi.”

Tämä ei ole vain budjettikysymys – se on kysymys siitä, kenellä on oikeus määrittää yhteiskunnan suunta. Kapitalismin markkinoistama maailmankuva ei tunnista muuta kuin kaupaksi laitettavaa. Antikapitalistinen näkökulma vaatii, että talouspolitiikkaa tehdään ihmisten, ei markkinoiden ehdoilla.

---