Venäjän vaalikampanja loppusuoralla

Alkuperäinen kirjoittaja: Vladimir Fjodorov Moskova

Ennusteet Venäjän duuman vaalikamppailun värittömyydestä
eivät ole toteutuneet. Purevuutta ja juonittelua riittää.
Kaikissa vaaliväittelyissä punaisena lankana on bisneksen ja vallan
vastakkainasettelu. Oligarkkien suunnitelmat turvata puolueiden ja kansanedustajaehdokkaiden
lahjonnan avulla riittävä enemmistö duumassa ja siten rajoittaa
presidentin oikeuksia ja jyrkästi liberalisoida talouspolitiikkaa on
tehty tyhjiksi. Kuitenkaan ei ole takeita, että Kreml varmasti saa
uuden duuman valvontaansa.

Keskeiselle sijalle vaalikeskusteluissa on noussut arka kysymys luonnonrikkauksien
käytöstä koko yhteiskunnan hyväksi. Vaalitilaisuuksissa
ja eräiden puolueiden lehdistössä voidaan nähdä
tunnuksia ”Alas oligarkit!”, ”Palauttakaamme Venäjä
itsellemme!”, ”Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta”.
Mielipidetutkimusten mukaan noin 60 % vastanneista on enemmän tai vähemmän
sosialismin puolesta ja vain 37 % on markkinareformien jatkamisen kannalla.
Aina kun Venäjällä on rikottu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
periaatetta, seurauksena on ollut sekasorto. Yksikään poliittinen
voima, joka vastustaa sitä, ei jää eloon.

Vaaleissa kansan kannatuksesta taistelee 23 puoluetta ja vaaliliittoa,
mutta nähtävästi vain noin 5-6 ylittää 5 prosentin
äänikynnyksen: oikeistolaiset

Jedinaja Rossija

(Yhtenäinen
Venäjä, JR),

Oikeistovoimien liitto

(OVL) ja

Liberaalidemokraattinen
puolue

(VLDP), vasemmistolaiset

Venäjän federaation kommunistinen
puolue

(VFKP) ja

Rodina

(Synnyinmaa, R) -vaaliliitto sekä
keskustalainen

Jabloko

(Omena). Loput ovat enimmäkseen keskustalaisia
kääpiöpuolueita, joiden kannatus on 0,2-2 %. 450:stä
kansanedustajasta puolet valitaan puolueiden listoilla ja toinen puoli yhden
paikan vaalipiireistä.

Vaaleissa kansan kannatuksesta taistelee 23 puoluetta ja vaaliliittoa, mutta
nähtävästi vain noin 5-6 ylittää 5 prosentin äänikynnyksen:
oikeistolaiset

Jedinaja Rossija

(Yhtenäinen Venäjä,
JR),

Oikeistovoimien liitto

(OVL) ja

Liberaalidemokraattinen puolue

(VLDP), vasemmistolaiset

Venäjän federaation kommunistinen
puolue

(VFKP) ja

Rodina

(Synnyinmaa, R) -vaaliliitto sekä
keskustalainen

Jabloko

(Omena). Loput ovat enimmäkseen keskustalaisia
kääpiöpuolueita, joiden kannatus on 0,2-2 %. 450:stä
kansanedustajasta puolet valitaan puolueiden listoilla ja toinen puoli yhden
paikan vaalipiireistä.

Jedinaja Rossija

syntyi

Yhtenäisyys

ja

Isänmaa
– koko Venäjä

-puolueiden yhdistämisen kautta. Se
on virkamiehistön puolue, nykyisen korruptoidun vallan ruumiillistuma.
JR orientoituu suureen monopolipääomaan.

Tarvitsee vain katsoa JR:n kansanedustajaehdokkaiden listaa ymmärtääkseen,
että sen edustajien puheet kansan parhaasta eivät ole muuta kuin
populismia. Se on rikkaiden puolue, ehdokkaiden keskivuositulo on 38 miljoonaa
ruplaa. Ehdokaslistalla on 74 ministeriä, kuvernööriä
ja korkeata virkamiestä. Monet heistä eivät lainkaan aio
ryhtyä kansanedustajiksi, heidän nimensä ovat vain syötteinä
valitsijoille.

Puolueella ei ole ideologiaa eikä ohjelmaa. Se ilmoittaa tehtäväkseen
toimia ”Venäjän Federaation presidentin V. V. Putinin linjan
ilmentäjänä”. Ainoana kaikista puolueista se kieltäytyi
osallistumasta vaalikeskusteluun. Kaikki toimeenpanovallan elimet toimivat
JR:n hyväksi. Sen odotetaan saavan noin 25 % äänistä.

Yhtä suurta kannatusta ennustetaan VFKP:lle. Se on voimakkain poliittinen
pelaaja vasemmalla. Sen vaaliohjelmassa ovat vaatimukset vallanvaihdosta,
maan, metsien ja maanuumenien rikkauksien palauttamisesta koko kansan omaisuudeksi
samoin kuin voimatalouden, sotateollisuuden ja rautateiden palauttamisesta
valtion omaisuudeksi, taloudellinen kasvu ja köyhyyden voittaminen,
kotimaisen tuotannon kehittäminen, maaseudun elvyttäminen sekä
palkkojen ja eläkkeiden korottaminen toimeentulominimin rajalle.

Puolueen taktiikassa voidaan havaita oleellisia muutoksia. Se ei enää
suuntaudu duuman enemmistön saamiseen omin voimin, ja kehittää
yhteistyöpolitiikkaa eri kerrosten kanssa. Se on korostanut aiempaa
enemmän ihmisoikeuksia, poliittista demokratiaa ja sananvapautta. Ensimmäisen
kerran sen listoilla on Venäjän kommunistisen työväenpuolueen
edustajia. Listoilla on myös mm. Nobel-palkittu akateemikko

I. Alferov

.

VFKP ja sen johtaja

Gennadi Zjuganov

ovat totaalisen informaatio-
ja hallinnollisen sodan kohteina. Käyttöön on otettu kaikki
– primitiivisistä provokaatioista ja pikkuilkeyksistä suuriin
kuukausikaupalla valmisteltuihin panetteluihin saakka.

Huippukeksintönä on syytös, että puolue on tehnyt
oligarkkien kanssa ”salaliiton” tarkoituksella anastaa valta ja
on jopa yhteydessä Tshetshenian bandiitteihin. VLDP:n johtaja

Vladimir
Zhirinovski

on esittänyt koko kommunistisen duumaryhmän vangitsemista.

Suosituin on väite, että oligarkit muka ylläpitävät
VFKP:tä. Puolueen ehdokaslistoilla tosin on muutama liikemaailman varakas
edustaja, ”punainen kapitalisti”. Eräs heistä sanoi:
”Ei mihinkään ole kirjoitettu, että VFKP on varattomien
ja osattomien puolue. Jos en ole köyhä ihminen, niin miksi en
voi osoittaa myötätuntoa vasemmistoideologiaa kohtaan? Miksi minulle
pitää olla mieleen sellainen asianlaita, jolloin kaksi kolmasosaa
väestöstä elää kurjuudessa?”

Loanheitto VFKP:n niskaan aiheuttaa ihmisissä monenlaisia tunteita.
Alussa oli havaittavissa levottomuutta, nyt enimmäkseen inhoa. Sanotaan,
että koirat haukkuvat – karavaani kulkee.

Määrättyä hankaluutta VFKP:lle aiheuttaa tapahtunut
rajankäynti Venäjän kansanpatrioottisessa liitossa (VKPL),
jonka liikkeellepanevana voimana on juuri VFKP. Nyt puolueen rinnalle on
syntynyt vaaleanpunainen kansanpatrioottinen liitto

Rodina

(Synnyinmaa,
R).

Syynä on osittain itse VFKP:n kanta – se torjui liittolaistensa
ehdotuksen osallistua vaaleihin vaaliliitossa ”VFKP+VKPL” ja päätti
esiintyä vain omalla nimellä. Ratkaiseva merkitys oli kuitenkin
Kremlin pyrkimyksellä nipistää VFKP:stä vaikkapa 8-3
prosentin palanen. R sai äkkiä suurta julkisuutta ja suuren vaalirahaston.

R esiintyy tunnuksilla ”Venäjän kunnian puolesta”,
”Tavallisten ihmisten oikeuksien puolesta!”, ”alas oligarkit”.
Sen arvioidaan saavan 4-5 % äänistä.

Oikealla sivustalla esiintyy

Oikeistovoimien liitto

. Juuri tämän
puolueen johtohahmot aloittivat ”liberaaliset reformit” ja aktiivisesti
osallistuvat niiden jatkamiseen. OVL perustaa laskelmansa siihen äänestäjäkunnan
osaan, joka hyötyi viime vuosikymmenen reformeista. Sen johto myöntää,
että se on rikkaiden ja ylirikkaiden puolue ja lännen todellinen
ystävä.

OVL:n ehdokaslistan kärjessä ovat sen johtaja

Boris Nemtsov

ja tunnettu poliittisen keplottelun mestari, Sähkövoimatalous
Oy:n puheenjohtaja

Anatoli Tshubais

. Hänet tunnetaan lausumasta:
”Korruptio – se onkin edistystä”. Ja niille, jotka puhuvat
hädässä olevista ihmisistä, hän on sanonut: ”No,
miksi olette huolissanne heistä? Kuolkoon 30 miljoonaa – he eivät
sopeutuneet reformiimme! Ei se mitään, venäläiset akat
tulevat taas synnyttämään.”

OVL voi saada noin 5 % äänistä. Sen johdon yritykset liittää

Jabloko

OVL:oon epäonnistuivat, ja

Jabloko

tulee jatkamaan
itsenäisenä puolueena myös vaaleissa.

Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen

kannatus on
viime vuosina hyppinyt ylös alas. Mutta nyt terrorismin aalto on antanut
impulssin muukalaisvihan levittämiselle äänestäjäkunnan
määrätyn osan keskuudessa. VLDP:n linja vastaa sen mielialoja.
Kaikissa poliittisissa kysymyksissä VLDP seuraa kuuliaisesti JR:ää.
Arvioiden mukaan VLDP voi saada 6-7 % äänistä.

Stalin

sanoi aikoinaan, että tärkeintä ei ole
se, miten äänestetään, vaan miten lasketaan äänet.
Nyt näyttää siltä, että se on siirtynyt täysin
virkamiesten käsiin. Viime kesäkuussa lakkautettiin duuman vaaleja
valvova toimikunta. Tulee tietoja, joiden mukaan kuvernöörit ovat
saaneet Moskovasta ohjeet turvata hinnalla millä tahansa JR:n voitto
– muuten supistetaan rahoitusta pääkaupungista. Kuvernöörit
vuorostaan ovat antaneet omat ohjeensa kaupunkien, kauppaloiden ja kylien
johtajille ja varoituksen näiden henkilökohtaisesta vastuusta
kansan tahdon ilmaisun tuloksista. Jälkimmäiset taas painostavat
äänestysalueiden vaalilautakuntien puheenjohtajia. Monissa vaalilautakunnissa
JR:llä on huomattava edustus ja joka kolmas jäsen on voimarakenteiden
edustaja.

Toimeenpanovallan käsissä on myös maata käsittävä
atk-systeemi ”vaalit”. Sen ensimmäinen malli oli ”rehellinen”;
kaikkien äänestyspaikkojen pöytäkirjat joutuivat sen
muistiin ja oli tavallisesti mahdollista paljastaa väärennöksiä.
Nykyinen systeemi mahdollistaa tulosten pyyhkimisen pois vaikka kuinka monta
kertaa ja uusien väärennettyjen tulosten sisään kirjoittamisen.
Vain laaja puolueiden tarkkailijoiden läsnäolo äänestyspaikoissa
voi rajoittaa vääristelyn mittaa, mutta kaikki vaalien osanottajat
eivät ole pystyneet löytämään yli 40 000:tä
kannattajaa sellaiseen toimeen.