Verotus ekologiselle pohjalle

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 16 / 18.4.2008

Ekologisesti kestävä kehitys vaatii talouteen muutosta, jonka tuloksena tuotanto perustuu yhä enemmän energiaa ja luonnonvaroja säästävään teknologiaan. Suomen kommunistinen puolue teki jo kymmenen vuotta sitten kymmenen kohdan aloitteen ekologisesta rakennemuutoksesta, jonka yksi osa koski ympäristöverotusta.

SKP:n mielestä ympäristöverotuksen ohjaava merkitys riippuu ennen muuta siitä, miten hyvin toteutuu ”aiheuttaja maksaa” -periaate, miten laajasti verojen tuotto ”korvamerkitään” käytettäväksi ympäristönsuojeluun ja miten ympäristöverotus edistää oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.

Ympäristöverot ja ympäristömenot

Ympäristöveroja ja -maksuja kerätään Suomessa kuusi miljardia euroa. Se on noin 8 prosenttia kaikista verotuloista ja 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtaosa ympäristöveroista on otettu käyttöön pelkästään verotulojen saamiseksi valtiolle. Niitä ei ole korvamerkitty käytettäväksi ympäristönsuojeluun; ne on jälkeenpäin vain luokiteltu ”ympäristöveroiksi”.

Energiaverot ovat puolet kaikista ympäristöveroista. Toinen suuri ympäristöverojen ryhmä ovat ajoneuvoperusteiset verot, 32 % kaikista ympäristöveroista. Loput ympäristöveroista ovat mm. öljyjäte-, öljynsuoja-, ja vesiensuojelumaksuja ja jäteveroja sekä kunnallisia vesi- ja jätehuoltomaksuja.

Käsityksen nykyisten ympäristöverojen ”korvamerkinnän” suppeudesta saa, jos vertaa ympäristöveroja julkisen sektorin ympäristönsuojelumenoihin. Jos ympäristömenoihin käytetään noin miljardi euroa ja kun ympäristöveroja kerätään kuusi miljardia euroa, yli 80 prosenttia ympäristöveroista käytetään julkisen sektorin yleiseen rahoittamiseen.

Ekologinen verouudistus

Ekologinen verouudistus tarkoittaa, että verojärjestelmä muutetaan ekologisesti kestävämmälle pohjalle. Samalla verotuksen painopistettä siirretään työvoiman ja pieni- ja keskituloisten verotuksesta energian ja luonnonvarojen käytön verottamiseen ja suurten pääomavaltaisten ja ympäristöä saastuttavien yritysten verottamiseen.

Kun uudistus siirtäisi verotuksen painopistettä työvoiman verotuksesta pääomavaltaisiin suuryrityksiin, työn tuottavuuden kasvusta koituneita hyötyjä saataisiin takaisin peruspalveluiden tuottamiseen. Siten uudistus edistäisi samalla sekä ekologisten tavoitteiden toteutumista että yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Ympäristöverojen tuoton lisäyksellä voidaan keventää pienituloisten verotusta sekä työllistävien pienten ja keskisuurten yritysten työnantajamaksuja ja arvonlisäveroa. Esimerkiksi arvonlisäveron valikoiva alentaminen ruoan, kirjojen ja tiettyjen palvelujen osalta mahdollistuisi.

Energiaverotukseen muutos

Energiaverotuksessa siirrytään kaiken energiatuotannon polttoaineiden verotukseen. Nykyisin polttoainetta verotetaan vain lämmön tuotannossa. Sähköveron kohteena on nykyisin vain lopputuote, sähkö, riippumatta siitä, millä polttoaineella se on tuotettu.

Energiatuotantoon kohdistuvien verojen tulisi määräytyä käytetyn polttoaineen hiilisisällön mukaan ja olla riittävän suuri. Tämä edistäisi uusiutuvien polttoaineiden käyttöönottoa. Tällainen vero kannustaisi myös kehittämään säästävää ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa teknologiaa. Puunjalostusteollisuudelle se olisi kannuste ottaa käyttöön jo kartoitettuja uusia energiasäästöinvestointeja ja palata aiempaan energiaomavaraisuuteen. Tällainen verotus hyödyttäisi vähemmän energiaintensiivisiä ja työllistäviä tuotannonaloja kuten elektroniikka- ja elintarviketeollisuutta.

Ympäristörahasto

Suomeen luodaan ympäristörahasto. Sen varoista korjataan ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti myös aikaisemmasta taloudellisesta toiminnasta aiheutuneiden ympäristöongelmien kuten saastuneiden maiden puhdistaminen ja korjaaminen. Uudet vahingot ovat jo ympäristövakuutuksen piirissä, joten rahastoon tarvitsisi kerätä maksuja vain kunnes saastuneet alueet on kunnostettu.

Rahastoon tarvittaisiin varoja ehkä noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, jotta saastuneet alueet saataisiin kunnostettua 15 vuodessa. Rahaston varat tulisi kerätä vesi-, kemikaali- ja ympäristönsuojelulakien mukaan lupavelvollisilta yrityksiltä niiden nettovarallisuuteen perustuvana ympäristömaksuna. Näin maksut kohdistuisivat pääomavaltaisimpiin yrityksiin.

Välttämättömyyskulutus verottomaksi

Kaikki välttämättömyyskulutuksen pohjalta kerättävät verot ja maksut kohdistuvat raskaammin pienituloisiin kuin suurituloisiin. Perusenergia ja puhdas vesi ovat välttämättömyyshyödykkeitä, joita ilman kukaan ei pysy hengissä. Siksi kunnallisissa energia- ja vesilaitoksissa tulee siirtyä maksuihin, joissa kotitalouksien välttämättömyyskulutukseksi laskettava osa kulutusta on maksutonta ja maksu alkaa juosta vasta sen ylittävältä osalta. Uudistus voidaan toteuttaa vaarantamatta laitosten taloutta tai maksujen kustannusvastaavuutta.

Monissa kunnissa uudistuksen rahoittamiseen riittänee, että teollisuuden ja muiden suurkuluttajien maksualennukset poistetaan.

Jäteverotus uusiksi

Suomessa syntyy vuosittain 2,3 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Tästä hyödyntämättä jäävä osa eli 1,2 miljoonaa tonnia sijoitetaan lähinnä kaatopaikoille. Vain tästä kaatopaikoille toimitettavasta yhdyskuntajätteestä kannetaan jäteveroa. Se kohdistuu jätemaksujen kautta kotitalouksiin ja sen myötä suhteellisesti raskaimmin pienituloisiin. Teollisuuden ja energian tuotannon hyödyntämättömät jätteet ovat 7 miljoonaa tonnia. Lisäksi kaivostoiminnasta syntyy jätteitä noin 28 miljoonaa tonnia vuodessa.

Teollisuuden kaatopaikat on saatettava jäteveron piiriin. Tuotto olisi yli sadan miljoonan euron tasolla. Jäteveron tuotosta on merkittävä osa ohjattava jätehuollon kehittämiseen. Jätehuoltoa on kehitettävä vahvemmin siihen suuntaan, että maksu on todella tuotetun jätemäärän mukainen. Tekniikka eli jätemäärän punnitseva kuljetuskalusto on olemassa. Jäteveron kertymä on käytettävä jätteiden synnyn vähentämiseen, kierrätyksen tehostamiseen ja em. kuljetustekniikan kehittämiseen.

Liikenteen polttoaineverotus

Haja-asutusalueilla oman auton käytöstä on tullut elämisen perusvälttämättömyys. Siksi liikennepolttoaineveron palautus haja-asutusalueilla asuville on perusteltua. Useissa tutkimuksissa ympäristöverojen on todettu kohdistuvan pienituloisiin raskaammin kuin suurituloisiin muun muassa siksi, että liikennepolttoaineverojen paino Suomen ympäristöveroissa on suuri.

Tämän takia liikennepolttoaineverot lisäävät sekä tuloeroja että alueellista eriarvoisuutta. Sen estämiseksi palautusjärjestelmän käyttöönotto on välttämätöntä.

Käytännön järjestelyihin on nykyteknologioilla tarjolla monia vaihtoehtoja.

TEUVO JUNKA

Kirjoittaja on VATT:n erikoistutkija.