Vieraileva kolumnisti: Ruusuja

Pahin pelkoni ihmisenä on se, että en tule nähdyksi ja kohdatuksi itsenäni. Siksi kirjoitan, laulan, näyttelen, mitä tahansa. Yritän vimmatusti kommunikoida toisten kanssa ja välillä tietysti epäonnistun näyttävästi. Onnellisuuden hetkiä ovat ne, kun tuntuu, että joku ymmärtää minua.

Tästä syystä järkytyin perinpohjaisesti, kun minulle kerran sattui niin, että paljastuikin, että juuri ihminen, jonka kanssa luulin tulevani kohdatuksi, olikin vain rakastunut mielialaani, ja kun en sitten väsyneenä ollutkaan koko ajan iloinen, katosi myös rakkaus siten kuin nyt kupla poksahtaa: olemattomiin, ikään kuin sitä ei olisi koskaan edes ollut. Eikä tietysti ollutkaan. Eihän rakkaus riipu mielialoista, vaan juuri edellyttää aitoa kohtaamista.

On surkeaa olla hylätty käyttöesine. On myös surkeaa olla hyväksytty käyttöesine. Olen jostain syystä suhtautunut penseästi naistenpäivän toivotuksiin. Niistä tulee ...