VIIKON KOLUMNI: Ei talvikunnossapitoa
Työmatkallani oikaisen yleensä pienen puiston poikki. Puisto on suosittu koiranulkoilutuspaikka. Siellä voi myös silloin tällöin nähdä läheisen Teatterikorkeakoulun näyttelijäopiskelijoita harjoittelemassa miekkailua, joka on ilmeisesti Shakespearen ajoista kuulunut kyseisen ammattikunnan perustaitoihin.
Talvella matkantekoa haittaa kuitenkin se, ettei puiston halki kulkevaa polkua liukkaiden tullessa hiekoiteta eikä liikoja lumiakaan aurata, vaikka kyseessä ei ole mikään nurmen poikki tallattu polku vaan ihan jonkin virallisen tahon suunnittelema hiekkatie. Kulkija joutuu hankalan valintatilanteen eteen: kannattaako uskaltautua jäiselle ja vaarallisen näköiselle polulle vai pitäisikö sittenkin kiertää koko puisto, mikä taas pidentää matkaa useammalla minuutilla.
* * *
Puistotien pientareelta löytyy pieni liikennemerkki, jossa lukee: Ei talvikunnossapitoa. Samaan ärsyttävään liikennemerkkiin törmää kaupungilla talven mittaan usein juuri niissä jyrkimmissä rinteissä, hankalimmissa portaissa, joita käytetään jatkuvasti mutta joissa kulkeminen on suuren osan vuodesta kunkin omalla vastuulla.
Taustalla on tietenkin se, että joku haluaa taas säästää kunnossapitokustannuksissa: ”Ei meillä ole varaa pitää näitä alueita hoidettuna ympäri vuotta”… Kaupunkiahan ei tunnetusti ole tarkoitettu asukkaiden ympärivuotista elämistä ja kulkemista varten.
* * *
Suomalaisia on julkisten palvelujen käytössä nykyään totutettu ”Ei kunnossapitoa” -periaatteeseen laajemminkin. Esimerkiksi lähikouluja ja -kirjastoja lakkauttamalla vaille kunnossapitoa jäävät niin koulutus, sivistys kuin kansalaisaktiivisuuskin.
Monella paikkakunnalla on kesällä vailla kunnossapitoa terveys, kun terveysasemia pistetään kiinni eikä henkilöstölle palkata lomatuuraajia. Syksyllä Tehyn hoitajia yritettiin kiivaasti syyllistää hoidon laiminlyönnistä ja potilaiden heitteille jätöstä, kun joukko hoitajia oli työtaistelutoimena irtisanoutumassa työtehtävistään. Pakkolakikin saatiin nopeasti läpi. Sen sijaan valtiovalta ei ole moksiskaan, vaikka vastaavaa hoidon laiminlyöntiä tapahtuu joka kesä eri puolilla Suomea.
Kuinka monen vanhuksen, lapsen, työttömän ja vähävaraisen otsaan tulevaisuuden ”hyvinvointiyhteiskunnassa” lyödään kyltti: Ei kunnossapitoa?
MARKO KORVELA
Kirjoittaja on Tiedonantajan toimittaja.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
