VIIKON PAKINA: Käypä tänne, emme pelkää
Taas on uusi joulu tulossa, mutta uusia jouluvitsejä ei juurikaan ole. Tälläkin palstalla kontti on lähes tyhjennetty kahtena edellisenä jouluna. Muistattehan tämän:
Jos joulupukki konttaa sisään, onko hän humalassa?
– Ei välttämättä. Pukin toimenkuvaan kuuluu, että hän käy vähän väliä kontillaan.
Tai tämän:
Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää?
– Kaikki työt on tehtävä itse, mutta lihava punanuttuinen mies saa kaiken kunnian.
* * *
Julkaisemattomiakin sentään on. Tiedättekö esimerkiksi, miten on saanut alkunsa perinne ripustaa kuusen oksaan enkelikoriste?
No. Sata vuotta sitten joulupukki heräsi aattoaamuna kauheaan päänsärkyyn. Oli tullut valvottua yökaudet ja aika pahasti tonttuiltuakin. Oli kuitenkin hurja urakka edessä, eikä voinut kuvitellakaan rokulipäivän pitoa. Pukin ärtymys sen kun kasvoi, kun hän huomasi joulupukin muorin lähteneen etelään joululomalle.
Muori ei ollut pessyt ja silittänyt edustuspukua edellisjoulun jäljiltä. Hammasharja katkesi, kun pukki yritti raikastaa suutaan. Takka oli kylmänä. Missään ei ollut merkkiäkään joulupuurosta saati glögistä. Pukin piti itse laittaa aamupalansa.
Kun pukki valmistautui lähtemään porokyydillä pajalle, porot ilmoittivat vaativansa lisää liksaa ja eläkeiän alennusta. Pajalla ei ollut ketään, sillä tontutkin olivat lakossa. Neuvottelut eivät ottaneet käynnistyäkseen ja porot loikkivat tunturiin, kun joku oli jättänyt portin auki.
Pukki oli juuri vihaisena vääntymässä porojensa perään, kun pieni, kuusta kourassaan roikottava enkeli ilmestyi hänen luokseen ja kysyi:
– Hyvä joulupukki, mitä me tekisimme tälle joulukuuselle?
Siitä lähtien kuusen oksassa on killunut pieni enkeli.
* * *
Joulua edeltävän työhiostuksen uuvuttamat työntekijät paiskivat ylitöitä:
– Oli se Sonera sentään hyvä työnantaja.
– Miten niin?
– No kun siellä esimiehet kuuntelivat alaisiaan.
* * *
Tuttava näki Mauri Pekkarisen tutkivan hemaiseviin alusvaatteisiin puettuja malleja vaatekaupan näyteikkunassa.
– Jouluostoksilla vai? hän kysyi.
¬ Eihän toki, Pekkarinen vastasi. – Lupasin eduskunnan kyselytunnilla valvoa moraalittomien ja epäsiveellisten keinojen käyttöä mainonnassa.
* * *
Risto Volanen oli joulunalusviikolla metsällä. Vaikka hän ampui tehyläisiä, Kristian Smedsiä, taistolaisia ja kaikkea muuta liikkuvaa, hän ei saanut minkäänlaista saalista kotiin vietäväksi. Niinpä hän poikkesi kauppaan ja osti jäniksen.
Kotiin tultuaan hän heitti saaliinsa ylpeänä pöydälle. Vaimo huomasi hintalapun, joka roikkui jäniksen koivessa:
– Mikset ampunut samalla paria maitopurkkia ja ruisleipää, kun kerran olit vauhdissa?
EERO
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
